Ruokavieraita - Dinnerguests

Hei ystävät!

Kun nyt noin kaksiviikkoa sitten päivät olivat hurjan lämpimät koko Norjassa ja rikottiin lämpöennätyksiä harva se päivä vuodenaikaan nähden, sain yllättäen odottamattomia ruokavieraita lintujen ruokintapaikalle. Olin uumoillut vielä tulevan tällaisen kylmän kauden, kuin meillä nyt on, ennen kuin oikea kesänlämpö alkaa, ja siksi annoin yhden talipallon ja yhden kookospähkinän vielä roikkua puussa, vaikka se hassulta tuntuikin kun itse silloin istuimme shortseissa ja T-paidoissa terassilla ja grillasimme ateriaamme.

Siivoilin ruokintapaikan vieressä olevaa kukkapenkkiä viimevuotisista kuivaneista kukanvarsista, kun kuulin epätavallista viserrystä aivan vierestä ja sitten lehahti kaksi vaaleaa lintua rasvapalloon syömään. Ällistyin aika tavalla kun ne eivät edes pelänneet vaikka vain parin metrin päässä työskentelin kukkapenkin kimpussa. Jonkin aikaa ne söivät ja äkkiä taas lehahtivat pois. Ehdin tunnistaa ne pyrstötiaisiksi. Sama toistui useita kertoja päivän aikana, ensin lehahti yksi niistä rasvapalloon ja heti perässä toinen, ne roikkuivat ja söivät korkeintaan puolen minuutin verran ja lehahtivat kuin yhteisestä sopimuksesta taas saman aikaisesti ja yhdessä pois. Kuvat onnistuin ottamaan vasta seuraavana päivänä, kun näin että ne jälleen olivat liikkeellä samalla tapaa, parina, ja olin varautunut kameran ja paremman linssin kanssa terassin pöydän ääreen.

Se mikä minua hämmästytti, että ne tulivat ruokailemaan pitkin päivää aivan kuumimpaan aikaan, juuri silloin kun tuo maaliskuun lopun helleaalto pyyhkäisi Norjassa, ja aina vain tämä yksi pari. En olisi niitä myöskään tunnistanut, ellen olisi nähnyt niitä yhden ainoan kerran elämässäni aikaisemmin. Se tapahtui vuosi sitten talven kylmimpään aikaan, kun 4-5 yksilön parvi pyrähti syreenipensaiden latvoihin syömään siemeniä, yhden ainoan näkemäni kerran. Silloin aloin tutkimaan lintukirjasta, että mitä nämä pikkuruiset, mutta hyvin pitkäpyrstöiset lähes kokovalkoiset linnut olivatkaan. Luulen että ne silloin talvella olivat höyhenpeitteeltään vieläkin valkoisempia kuin nyt kesällä, mutta muistikin voi pettää.

Onko kellään lukijoistani näiden lintujen tuntemusta tai kokemuksia niiden liikkeistä??

Olisi kiva kuulla ja oppia lisää näistä hauskannäköisistä visertäjistä!

Hyviä pyhiä!

Rosmariini

Retro valaisin - Retro lamp

Heippa taas!

Toivon, että pääsiäisenne on ollut miellyttävä, ei liikaa noitia ympärillä, mutta ehkä joku söpö pääsiäispupu joka on tuonut jotain hyvää muoassaan. Meidän mökkimatkamme Ruotsin Mariefrediin oli miellyttävä, vaikka ilmat eivät olleetkaan niin ihanat kuin meillä oli sitä ennen Norjassa, eivätkä niin lämpimät kuin olimme toivoneet. Vietimme kuitenkin siellä mukavia päiviä, luimme, teimme pienen autoretken Trosaan ja katsastimme matkalla Trollgarin linnan (ulkopuolelta, se on auki vain kesäisin), otin paljon kuvia, joista tarkemmin myöhemmin, ja laitoimme mökillä hyvää ruokaa. Jälkiruoaksi söimme myös mämmiä, jonka tällä kertaa nautimme vaniljakastikkeen kanssa, ihanaa, mmm...

Paluuaamuna, kun vielä makasin sängyssäni mökillä ja kattolamppu oli sytytetty (oli vielä hieman hämärää), aloin katselemaan kattolamppua ja ajattelemaan, kuinka kauan se onkaan palvellut virassaan. Se on minun omaa käsityötäni. Nykyäänkin on taas tullut muotiin laittaa erilaisia virkattuja lampunvarjoja, mutta tämän olen tehnyt jo 70-luvulla, minkä värikin ehkä paljastaa, silloinhan olivat värikkäät esineet ja lamput muodissa sisustuksessa. Tämän lampunkehikon, ihan tavallisen metallisen, päällystin ensin ohuella silkkikankaalla, kermanvaalealla. Sitten virkkasin ohuesta puuvillalangasta, oranssinvärisestä, uuden varjostimen, ilman valmista mallia ja ilman mittoja, niin kuin minulla on tapana, pahassa ja hyvässä. Mittasin työtä tehdessäni sitä kehikkoon, niin että sain sopivan, aloitin keskeltä ja lisäsin kuvioita ja silmukoita, ja kun pääsin taitekohtaan aloin virkata ilman lisäyksiä jolloin työ automaattisesti kääntyi ylöspäin kuin astiaksi. Kun reunakorkeus oli sopiva, virkkasin vielä muutamia kerroksia ja samalla pienensin jälleen mittaa. Lopulta vedin virkkauksen kankaalla päällystetyn kehikon yli ja vielä lopuksi pujottelin pumpulilankaa reunaan, jonka avulla sitten kiristin varjostinta hieman lisää kehikon yläpuolelta, niin että se istui tiiviisti kehikon päällä. Langan solmin pienelle rusetille lampun yläpuolelle piiloon, niin että sen saattaa avata ja varjostimen vetää pois kehikon päältä pesua varten.

En aina ole ollut yhtä tyytyväinen varjostimeen, mutta tällä kertaa sitä katsellessani kuitenkin totesin, että se on ollut aika onnistunut. Sen, tai samanlaisen olisi tietenkin voinut virkata aivan valkoisenakin, jolloin se ehkä olisi myös valaissut enemmän, mutta pienessä makuuhuoneessa mökillä se on hyvin palvellut yleisvalaisimena katossa, ja sänkyjen päädyissä on lisäksi seinävalaisimet lukemista varten. Huomasin nyt lamppua kuvatessani ja tarkemmin katsellessani että virkkaukseen oli tullut pari heikkoa kohta, lanka on kai vuosien varrella ja pesuissa haurastunut, niin että ehkä olisikin aika virkata uusi - ja tällä kertaa se valkoinen versio! Kuten kuvista näkyy, on katto huoneessa lakattua mäntylautaa, ja jos senkin olisi maalannut valkoiseksi olisi huone valoisampi, mutta toistaiseksi emme ole lähteneet täydelliseen valkoiseen tyyliin mukaan, vaan säilyttäneet mökin paljolti alkuperäisenä sisäpinnoiltaan. Ainoa jonka uusimme viime kesänä on keittiö, joka menetti alkuperäisen vihreän värinsä ja muuttui kerman tai vaniljajäätelön vaaleaksi seiniltään, samalla tietenkin myös valoisammaksi.

Nyt pääsiäispyhinä ehkä löytyy aikaa käsitöillekin, vai mitä mieltä olette! Eli hyviä pyhien jatkoja ja hauskoja käsityöhetkiä kaikille! toivottaapi Rosmariini

Pääsiäinen Mariefredissä - Easter in Mariefred

HHhhhrrrr, kuinka onkaan ilma muuttunut kalseaksi sitten viime postaukseni ja kevääseen heräävien kukkaskuvien. Tämä oli se pelkäämäni mahalasku ihanista lämpimistä aurinkopäivistä

kylmään - jos ei nyt takatalveen täällä Norjassa kun ei ainakaan meilläpäin ole lunta, mutta takaiskuun joka tapauksessa kevään edistymisestä ajatellen.

Olemme palanneet mökkireissusta viettämään pääsiäispäiviä kotona. Kun tulimme Mariefrediin, palmusunnuntaina, saavuimme sinne lumisateen kera, ja kun tänään lähdimme sieltä, tuli jälleen lumisade. Onneksi kaikista ilmatieteilijöiden varoituksista huolimatta sujui ajomatka tosi upeasti eikä missään ollut ongelmia, vaikka lunta ja vettä satelikin matkan varrella. Mutta kylmää on edelleen nyt Norjassakin, eikä ulkona istuskelusta ole puhettakaan.

Kalseaa oli myös kiirastorstaina Mariefredissä, ja varmaan oli se kylmä lentosää pakottanut eräänkin henkilön laskeutumaan keskelle raatihuoneen toria kesken matkansa. Äkkiä myös keräsi moinen tapahtuma suuren joukon kaupunkilaisia moista asiaa ihmettelemään.

Juuri niin, noita Nokinaamahan sieltä oli tulla tupsahtanut keskelle toria luutineen. Kissa oli kyllä jo kadonnut ja kahvipannukin tainnut matkalla tipahtaa, mutta synkän näköinen oli noita ja varmaan uhkailu luutia kaikkia pois torilta, kun noin vihaiselta näytti....

Mutta kaikki kaupungin pikkunoidat, jotka olivat ilmestyneet paikalle vanhempiensa kanssa, vain nauroivat Nokinenän kiukulle ja luutimiselle.

Lopulta noita sitten ehdotti, että lähdetään kaikki Blåkullanille , eli norjalaisittan kai Blokstadbergetille, eli noidan kotimäelle...

Ja niin lähti koko kaupungin väki seuraamaan noitaa, joka luutaansa heilutellen johti pitkän pitkää kulkuetta ja lopulta kiipesi Majatalon (Gripsholms Värdshus) pihan mäkeen, sekö sitten oli ehkä noidan Blåkulla, sitä ei tarina tiedä kertoa, eikä sitäkään mitä siellä sitten tapahtui, kun meikäläinen lähti sen sijaan mökille laittamaan päivällistä omille joukoilleen.

Tämän pikkutarinan ohella toivotan kaikille Oikein Hyvää Pääsiäistä kaikille!

Terveisin

Rosmariini

Kasvua 2 - Growing up 2

Heippa!

Maaliskuun auringon kurkistellessa terassin kaiteen läpi istun laiskana, kirjaimellisesti ottamassa aurinkoa ja nauttimassa sen lämmöstä. Uskomaton päivä maaliskuussa, istun lyhythihaisessa T-paidassa ja shortseissa ja silti on kuuma - maaliskuussa! Ihan hulluja lämpölukemia ympäri Norjaa. Samaan aikaan luen, että Suomessa olisi +4 - +5 astetta sadetta ja räntää ja vielä luntakin melkoisesti. Samalla olen pessimisti, pelkään että meillekin voi tulla vielä ikävä yllätys takatalven tai ainakin hyvin kylmän kauden muodossa. Näin lämpimät päivät ovat minusta lähes luonnottomia maaliskuussa, minkä tilastotkin osoittavat, päivittäin on Norjassa rikottu entisiä maaliskuun lämpöennätyksiä! Samalla kun nautin näistä ihanista päivistä ihmettelen, mihin luonto oikein on menossa.

Saan samaan aikaan myös yllätyksiä kotipiirissä: Huomasin taas kerran, että eräässä hieman syrjään laittamassani edellisvuotisessa amarylliksessä oli hieman kuihtuneiden lehtien keskeltä noussut uusia ja ihan salaa myöskin kukkavarsi. Nostin amarylliksen esiin ja parempaan valoon, ja aivan oikein, se on työntänyt ihan itsekseen ja poisunohtuneena komean kukkavarren, josta pikkuhiljaa on avautunut kolme suurta valkoista kukkaa! Lisäksi se on kehittänyt yhden sivusipulin, ja saattaa tulla vielä toinenkin uusista lehdistä päätellen.

Samaan aikaan sisään maljakkoon viime postauksessa ottamani keltaisen kevätpensaan oksat ovat nopeasti avanneet kukkasilmujaan. Ne vilkkuvat iloisen keltaisina keittiön pöydällä.

Mutta mitä sitten löysinkään: Kellariin poissiirretyt edellisvuotiset jouluhyasintin sipulit, joita tosin olen silloin tällöin kastellut, ja jotka olin ajatellut istuttaa tänä keväänä aikaisin maahan, kun istuttaminen syksyllä unohtui, ovatkin tehneet huomaamattani nuppuvarret ja nyt oli jo kaksi kukkavartta aukeamassa, ja kolmas tulossa. Otin nekin esille keittiöön tuoksumaan keltaisten viereen. Nyt meillä siis kukkivat kevät- ja joulukukat vierekkäin! Edellispostauksen joulukaktus on myöskin muuttunut aivan kevät- eli pääsiäiskaktukseksi ja työntää lisää nuppuja entisten auetessa kovaa vauhtia.

Kylvämistäni siemenistä on kovaa vauhtia työntymässä taimia, tomaatit hieman hitaammin kuin kukkien taimet, mutta nekin ovat jo tulossa. Tässä on tulossa keltaisia tageteja (samettikukkia suomeksi?). Kierros ulkona puutarhassa myös hämmästytti! Kirjoitin jokin aika sitten, ettei perhosille vielä löydy kukkia. Mutta kuinka ollakaan, nyt löysin jo Kaukaasian lemmikkejä vai minkä nimisiä nämä siniset nyt suomeksi ovatkaan - olen unohtanut - kukkimassa parissakin paikassa. Lisäksi on auennut useampia aikaisia pieniä keltaisia krookuksia, suurikukkaisemmat tulevat vasta hieman myöhemmin.

Ja toissapäivänä jo, yllätyksekseni löytyi jopa kaksi tällaista. Eilen kurkistaessani, oli vielä useampiakin nuppuja avautunut! En muista koskaan aikaisemmin löytäneeni valkovuokkoja kukassa maaliskuussa! Mutta miten käykään kesän kun kaikki lajit kehittyvät ja alkavat kukkimaan näin aikaisin. Onko luonto ja kesä valmis syksyn tuloon jo heinäkuussa, vai kukkivatko kasvit uudemman kerran? Niin on muutaman kerran käynyt meillä Rhododenronin, kun nuppuja on lämpiminä syksyinä alkanut aukeamaan uudelleen jo syyskuussa. Sammalkin on työntämässä rehevänä uutta kasvua.
Pensaatkin ovat alkaneet jo työntämään pieniä lehtiä ja syreenienkin paisuneet silmut ovat sen näköisiä kuin voisivat kohta räjähtää auki.
En voi muuta kuin ihmetellä kaikkea kasvua ja näitä lämpimiä ihania päiviä ja nautin niistä, samalla kun taustalla on huoli globaalisesta kehityksestä. Yritän kuitenkin toistaiseksi lohduttautua sillä, että ehkä tämä kehitys kuitenkin on niin pitkän aikavälin aaltoviivaa, että meidän aikamme mittaukset eivät kuitenkaan välttämättä selitä kaikkea. Ja toisaalta, kaksi edellistä talveammehan taas olivat erityisen ankaria ja runsaslumisia, eivätkä kesät kuitenkaan mitenkään erityisen lämpimiä Norjassa (Suomessa taas kylläkin ne olivat tosi upeita ja kuumia). Vai ovatko nämä ajatukset vain vääriä, ja lohdutuksen etsimistä omiin ajatuksiini luonnon puolesta?

Näissä mietteissä, auringosta kuitenkin nauttien, ja tervehtien,

Rosmariini

Kasvua - Growing up

Haloo blogilaiset! Kevät tulee kohisten ja ensimmäiset kukat ovat nyt auenneet meidän pihassamme. Vielä edellisenä yönä meillä oli asteita lähes nollassa tai vähän allekin, mutta kaikesta huolimatta nämä ensimmäiset urheat ovat työntyneet ylös maasta ja kuivien lehtien ja ruohojen seasta! Ihanaa!Kevät tulee sisälläkin, vaikka en ymmärrä mitä varten joulukaktus kukkii nyt pääsiäisen edellä, sen sijaan että olisi tehnyt kukat jouluksi niin kuin kunnon joulukaktuksen kuuluu!Sen sijaan on kiva nähdä että ikävistä pienistä multapurkeistakin sentään alkaa työntymään pienen pieniä vihreitä ja hentoja naruja, joista pitäisi pikkuhiljaa tulla tomaatin taimia (olen tietysti niiden suhteen kauheasti myöhässä) sekä erilaisia kukkien taimia, jotka vaativat esikylvön sisällä. Ajattelin tänä vu0nna yrittää kylvää hieman taimia itsekin, sen sijaan että ostan kaikki kesäkukat valmiina. Kun olen nyt enemmän kotona, niin toivon, että saan aikaiseksi myös hoitaa taimia ja kukkia hieman tunnollisemmin, niin että ehkä meillä pihassa kukkii tulevana kesänä hieman runsaammin kuin viime kesänä.Olen taitellut pari oksaa kevään keltaisesta kukkijasta maljakkoon, silmuja jo on, kohta varmaan aukeaa pari kukkaakin keittiötä piristämään. Maljakko on eräs suosikeistani, vaikkei olekaan kovin suuri, mutta siinä on ihanan hempeä vaaleanpunainen väri ja poimuinen suuaukko, minusta todella söpö ja juuri kevään kukkiin sopiva.Autotallissa talvehtineet viime kevään keltaiset narsissit eivät olleet talvehtineet oikein hyvin, olisi kai pitänyt nostaa ne kellariin. Ajattelin kuitenkin kokeilla josko niistä vielä olisi kasvamaan ja kukkimaan, joten istuttelin niitä pariinkin astiaan. Tässä toinen, vanha kastikekaadin, johon vain painelin multaan erikokoisia sipuleita. Aurinkoa ainakin riittää tänäänkin, mutta onko niissä vielä voimaa kasvajiksi, se nähdään pian.