perjantai 5. helmikuuta 2010

Lontoo marraskuussa 2009 (3) - London in November 2009 (3)

PORTOBELLO ROAD MARKET! Sinnehän piti minun vannoutuneena kirpputori-ihmisenä päästä. Onneksi tytär on yhtä innostunut ja lähti mielellään seuraan. Pojat sen sijaan päättivät löytää muita "miehisempiä" nähtävyyksiä kun suunniteltu jalkapallo-ottelu ei lippujen epäonnistuneen jahtaamisen johdosta onnistunut. Luulen kuitenkin että molemmilla ryhmillä oli yhtä jännittävä ja kokemusrikas aamupäivä. Pojat olivat mm. nousseet n. 276 askelmaa korkeaan torniin ja katselleet Lontoota yläilmoista samaan aikaan kun me yritimme päästä eteenpäin ihmismassassa katsellen ja ihmetellen Portobellon katumarkkinoiden kirjavaa elämää, kojuja, tavaroita, värikkäitä taloja ja ihmisiä, samalla kun yritimme olla varuillamme mahdollisten taskuvarkaiden varalta ja kuitenkin aina välillä napsia kuviakin. Ihmisjoukoissa oli todellakin lähes yhtä paljon katsottavaa kuin myyntikojuissakin.

Me kuljimme osittain vastavirtaan, kun lähdimme kadulle sen alapäästä, nousten pikkuhiljaa katua ylöspäin kohden Nottinghill Gate'iä. Alapäässä markkinat alkoivat juomilla, hedelmillä, leivïllä ja kukilla, kunnes pikkuhiljaa alkoivat kaikki muut pikkutavarat.

Tässä myytävänä kaikenlaisia leimasimia, kirjaimia jne., kaikissa mahdollisissa fonteissa (tyypeissä) ja eri kokoisina.

Maalauksia, kuvia, keräilymerkkejä jne.

Ihania posliinikuppeja, harmittaa, etten pysähtynyt pidemmäksi aikaa ja ostanut jotain kaunista ruusukuppia, mutta ihmisiä oli paljon edessä ja juuri ja juuri sain olkapäiden yli kuvan, joten jatkoimme matkaa.

Kahvilan ikkuna upeine leivoksineen ja kakkuineen oli todella houkuttelevan näköinen. Kakutkin olivat yhtä värikkäitä, kuin talot kadun varrella.

Golfaajana kiinnostivat antiikkiset golfmailatkin, mutta eipä tullut kauppoja tällä kertaa.

Kaikkea mahdollista sekalaista pikkutavaraa riitti yllin kyllin, toisilla enemmän keskitettynä yhteen tyyppiin tavaraa, toisilla taas kaikkea sekaisin.


Useita hopeakaupiaitakin oli kadun varrella ja todella kauniita kannuja, tarjottimia, kulhoja ym. runsain mitoin tarjolla. Tältä kauppiaalta pysähdyin ostamaan vanhan sokeri- tai makeisrasian, minun ainoa ostokseni lopulta Portobellolta.

Kauniita posliinitavaroita, valitettavasti myynti oli eräänlaisessa porttikäytävässä enkä huomannut kuvaa ottaessa lisätä valotusta kameraan.

Värikkäitä taloja ja ihmisiä, eri kansallisuuksissa ja roduissa riitti.

Portobellon katu nousee ylös kohden Notting Hill'iä, missä lisää värikkäitä taloja ja ovia. Olisiko asunto tuon sinisen oven takana kiinnostanut, tai tuon punaisen, joka on jopa myytävänä?!

Alue on kaunsta ja hienostunutta, ja vielä marraskuussa kaunistivat kukatkin alueen taloja.

Sekä Lontoo että Portobello houkuttelivat uuteen käyntiin. Ehkäpä siihen tulee taas mahdollisuus vuoden parin päästä. Sitä ennen ovat jo taas muut matkat suunnitelmissa.

Rosmariini

5 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia! Lontoo on kyllä kiinnostava paikka!

    VastaaPoista
  2. Onpa melkoinen ihmisten ja esineiden kirjo!
    Sinne sinisen oven taakse olisin vaikka voinut muuttaa, näytti houkuttelevalta. Notting Hilliä mekin tyttären kanssa kävimme kurkistamassa.

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva päästä "käymään" taas Portobellon kirpparilla. Kerran olen siellä käynyt, tekisi mieli uuteen matkaan.

    VastaaPoista
  4. Olihan siellä tavaraa vaikka kuinka paljon, mielenkiintoisiakin, minulla olisi mennyt aikaa monta tuntia.

    VastaaPoista
  5. Kaunista posliinia! Tuli mieleen, onkohan Arabiaa eksynyt joukkoon. Tuo ihanan sekamelskainen kirpparitavarapaljous houkuttaisi tutustumaan oikein tarkasti ja kiireettömästi. Luulenpa, että viivähdit hyvän aikaa tutkailemassa aarteita.
    Talitintilla oksallaan on upea turkki. Luultavasti tarkenee. Olet jälleen ollut kameran kanssa oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
    Tänne Ouluun muuten luvattiin ensi yöksi -31 astetta kylmää.
    Hyvää viikonloppua sinne...

    VastaaPoista