Gotland - 5

Heippa!

Kukkia marraskuussa??? Kyllä, tämän pimeyden, sateen, loskan, rännän ja pakkasenkin keskellä ajattelen kesää enemmän kuin joulua! Joulun ajattelemiseen ovat sensijaan monet muut ryhtyneet jo täysin voimin. Oslo S eli Oslon päärautatieasema koristeltiin kimallusnauhoin, lamppuköynnöksin ja joulukuusin jo lokakuun viimepäivinä. Monet kaupat ovat myös jo koristelleet ikkunoita joulukoristein ja tavaroin. Minullahan menee joulu jo melkein väärään kurkkuun niin aikaisesta "jouluttamisesta". Minä sen sijaan paikkailen vielä ja jälleen kerran huonoa omaatuntoani Gotlannin viipyvien kuvien takia, ja mikä pahinta, täytyy myöntää etten tullut valmiiksi tälläkään kertaa, vaikka niin olin ajatellut! On pakko laittaa vielä yksi jakso, jotta saan matkamme "kohtuulliseen loppuun". Tällä kertaa seuraavaa:

Olimme etukäteen lukeneet useista gallerioista ja taidenäyttelyistä Gotlannissa. Tietä kysyen löysimme erääseen niistä ilman kylttejä, joiden puuttumista ihmettelimme. Koputimme ovelle ja ystävälliset omistajat totesivat todella täällä olevan gallerian, mutta senkin aukeavan vasta seuraavalla viikolla eli vasta meidän lähdettyämme. Kun he kuulivat meidän tulleen kahdesta naapurimaasta ja nimenomaan tutustumaan Gotlantiin ja mielellämme olisimme nähneet hieman taidettakin, oli avasi tämä vanhempi pariskunta ilomielin gallerian ovet meille erikoisesti näin etukäteen. Galleria oli uudelleen sisutetussa ladossa ja taulut jo paikallaan odottamassa avausta. Kun olimme saaneet nähdä varsinaisen näyttelyn ja ihailimme heidän kaunista vanhaa taloaan, kutsuivat he sisälle katsomaan sitäkin. He olivat monien vuosien aikana sekä kunnostaneet taloa, että myös sisustaneet sen kauniilla vanhoilla esineillä, tauluilla, huonekaluilla ja antiikilla. Ilmeni myös, että heidän kaunis kotinsa oli myös kuvattu suureen kauniiseen Gotlantia kuvaavaan kuvateokseen. Saimme ihailla sekä kirjan kuvia, että huoneita ja esineitä todellisuudessa pariskunnan kertoessa samalla tarinaansa. He asustavat talvisin Tukholmassa, mutta kesäisin tässä kauniissa vanhassa talossaan ja pitävät silloin galleriaa.

Kaunis talo ja sisäänkäynti "pitsikuisteineen" sekä tunnelmallisesti sisustettu eteisaula.
Ruokasali, jota komisti kaunis vanha takka ja pöydällä ihana pitsiliina sekä kaunis ikivanha soppakulho. Seinissä ajanmukaiset tapetit.

Kaksi kaunotarta: Sisällä kaunis vanha nukkeneiti pitsimekkoineen ja ulkona puutarhassa moderni torso sitäkin alastomampana.

Syvät ikkunasyvennökset paksuissa seinissä, joille saattoi kerätä kauniita vanhoja pikkuesineitä. Puutarhassa piti vartiota ja järjestystä komea kukko, joka samalla komensi

kanalaumaansa. Kaikki saivat rapsutella vapaasti pensaiden alla ja kulkea vapaasti pihanurmikoilla. Mikä idylli!Lampaat, kirkot, kiviaidat, tuulimyllyt ja kukat sekä matala maisema suorine teineen, ovat asioita jotka ovat minulle erikoisesti jääneet päällimmäisinä muistoina Gotlannista. Tässä jälleen eräs kirkoista, joka oli erikoinen sikäli, että jokaisen puupenkin päähän oli kiinnitetty portti ja jokaiseen oli maalattu kaunis kuva, hieman erilainen joka portissa, kukaties ehkä kunkin perheen tai suvun mukaan. Olikohan tämä hieman rikkaamman seudun kirkko, kun kirkossa muutenkin oli paljon maalauksia.

Jälleen eräs vanha, muistaakseni 1700-luvun tila, nykyisin museoksi muutettu, nimeltään

Katthult, melkein kuin Astrid Lindgrenin Eemilissä, mutta Eemilistä tässä Katthultissa ei kyllä näkynyt jälkeäkään. Muista asukkaista ja paikkakunnan ihmisistä, historiasta, vaatteista, tavoista ja esineistä oli kyllä kerätty tänne paljon nähtävää.

Ihmettelimme näitä "laatkoita" rakennuksen seinässä, mutta ilmeni, että ne eivät olleet sen enempää "kyyhkyslakkoja" kuin muitakaan lintupönttöjä, vaan yksinkertaisesti aikanaan rakennettu suojaamaan seinän sisästä ulospistäviä tukiparrujen päitä lahoamselta.

Yksinkertainen ratkaisu: ulkovessa rakennettu sisään kiviaitaan, samalla tuli hieman suojaa

sivuilta ja katto pään päälle. Saattoi olla, että tämä oli varattu palvelusväelle, ehkä talon hienommalla väellä oli suojatumpi paikka sisätiloissa??Ja sitten maisema jälleen varastorakennuksen ikkuna-aukosta, voiko harmoonisempaa löytyä.

Tuulimyllyt ovat lähellä sydäntäni, siis nämä vanhat puiset normaalit myllyt, joiden avulla jauhettiin jauhoja.Sama mylly tien varresta kuvattuna, mukana kiviaita ja kukat... täällä tykkäisin asua!Ja se "oman tilamme" mylly. Hieman rapistuneempi kuin edellinen valitettavasti, mutta kaunis omassa harmaudessaan......ja aivan kyljessään nuokkui kaverinsa, tämä vanha traktori antamassa hieman väriä omilla kauhtuneilla punakyljillään!

Mutta niistä tuulimyllyistä . Kauhistuimme ensin Gotlannin taloomme tullessamme nähdessämme nämä uuden ajan tuulimyllyt matkan päästä ja ajattelimme, että kauhistus jos joudumme asumaan noiden naapurissa. Onneksi nämä hirviöt jäivät kuitenkin meiltä täysin piiloon kauemmasa metsien taakse ja rannan läheisyyteen, niin ettemme sen enempää niitä juuri nähneet emmekä lainkaan myöskään kuulleet. Ne eivät siis häirinneet lomaaamme muuten kuin automatkoillamme, jolloin ne silloin tällöin siellä täällä putkahtivat horisonttiin, mutta en voi muuta kuin pahoitella, että olemme tulleet siihen pisteeseen, että sellaisia rakennelmia on pakko pystyttää energian takaamiseksi. Sancho Pancha olisi varmaan juossut karkuun ja ehkä nytkin "kääntyy haudassaan" noiden "myllyjen" takia!

Mainitsin kukat eräänä muistoihin jääneenä asiana. Tässä eräs kukkaelämyksistäni:

äkkiä metsäisen ja tyhjän tien varressa aukeaa niityn tapainen, joka oli täynnään villinä kasvavia ja ihanasti kukkivia akilleijoja, vaalensinisiä ja aivan suloisia KERROTTUJA vaaleanpunaisia, kuin prinsessojen juhlamekkoja! Oli pakko poimia muutamia mukaan, ja ne

olivat vielä ihanassa kukassa vielä seuraavaan viikkoon mökillämmekin.

Mainitsin, että Gotlannissa on melko matalat maisemat ja sen ansiosta myös tiet on ollut helppo rakentaa myös suoriksi. Tällaisia perspektiivejä näimme usein, ja kun mutka lopulta tuli, se saattoi olla 90% - ehkä silloin käännyimme jonkun tiluksien rajapyykin ympäri! Täällä on varmasti helppo ajella polkupyörillä, ja kun etäisyydetkään eivät ole kovin valtavia, niin saareen tutustuminen sillä tavalla olisi varmaan aika hauskaa!Tämän lokin onnistuin kuvaamaan asuinpaikkamme lähellä olevassa Nissestrandissa eli Nissen rannassa. Sieltä löytyi yllätykseksemme myös hauskan näköinen ruokapaikkakin aivan rantaviivan tuntumasta, joka myös näytti olevan auki sekä iltaisin kuin myös viikonloppuna. Valitettavasti löysimme paikan vasta viimeisenä päivänämme, olimmekohan aikaisemmin lähteneet "merta edemmäs kalaan"?? Sinne jäi kuitenkin Lokki taistelemaan tuulta vastaan, joka tänä päivänä oli melko kova, mutta kerta kerran jälkeen se päästi tuulen painamaan itsensä n. 20 metriä taaksepäin, ponnistaakseen sitten jälleen saman verran eteen, ja jälleen sama uudelleen. Toivoiko saavansa päivälliskalan pintavedessä tähtäimeensä, vai oliko tämä vain päivän liikuntahetki?
Ja ne kukat, ne kukat - kaikki tuntemattomat ja tuntemani. Mutta valmut ovat ainakin yksi

ilopilkku, joita näki siellä täällä peltojen reunassa ja värinsä takia erottuivat hyvin. Ja kuten totesin, sekä iloksenne että/tai harmiksenne, on tulossa vielä yksi pätkä Gotlantia, hieman Visbystä, hieman rannoista, eläimistä ja erikoisesta paikasta nimeltä Krusmyntagården.

Näkemisiin,

Rosmariini