Gotland 6 viimeinen - the last one

Hyvät ystävät,

Kun tänään katson ulos, niin on pakko myöntää tappioni. Näyttää siltä, että vaikka kuinka sinnittelen kesäkuvissani, niin talvi näyttää kyllä tulleen. Ulkona on n. 5 cm lumipeite maassa ja katoilla, oksillakin hieman, joten maisema on todellakin enemmän jouluinen kuin kesäinen. Niinpä tulin siihen tulokseen, että ainakin meidän kesämuistoillemme Gotlannista on nyt pakko laittaa lopullisesti piste ja on aika keskittyä johonkin muuhun. Kesäisiin matkoihin tulen kyllä vielä palaamaan, niitä kun tälle vuodelle on riittänyt melkoisesti, mutta ainakin pelkästään Gotlannista on tämä nyt viimeinen kuvakooste.

Visby oli todella viehättävä kaupunki. Valitettavasti emme nähneet paljoakaan niitä paljon puhuttuja ruusuja, niihin nähden olimme Gotlannissa hieman liian aikaisin. Mutta muuten siellä olisi riittänyt paljon enemmän katseltavaa, kuin mihin meillä jäi aikaa. Tässä kuitenkin vielä muutamia näkymiä. Eräänä päivänä ajoimme ohi Visbyn pohjoista kohti löytääksemme paikan nimeltä Krusmyntagården. Se oli suuri myyntikeskus (kauppatila) kaikenlaisille maustekasveille, yrteille, uutteille ym. hyvälle. Paikka oli vielä paljon monipuolisempi kuin mitä olimme edes kuvitelleet ja mieli olisi tehnyt ostaa vaikka mitä. Siellä tuoksui aivan ihanalle, kaikenlaisille mausteille ja yrttikasveille, hunajalle, hilloille ja vanhanajan karamelleille jne. Siellä oli vaikka mitä purnukoita, pusseja ja pulloja ja erilaisia kääröjä. Myös erilaisia säilytysrasioita ja kaikenlaisia tarvikkeita saattoi ostaa mukaansa. Me ostimme kassillisen erilaisia mausteita ja kaikenlaista muuta pientä. Krusmyntagårdenia pohjoisempaan emme ehtineet Gotlannissa, mutta eräänä viimeisistä päivistämme päätimme kuitenkin ajaa myös poikittain saarta nähdäksemme mikä oli paikka nimeltään Roma, joka sijaitsee lähes keskellä saarta. Sinnekin näyttivät monet tiet vievän aivan kuten todetaan sanonnassa, että kaikki tiet vievät (ikuiseen) Roomaan, joka nyt kuitenkin sijaitsee Italiassa, ja on kyllä sekä hieman mielenkiintoisempi ja suurempi kuin tämä Gotlannin Roma. Tämän piti olla jokin vanha kylpylä- yms. paikka, nykyään myös tunnettu oopperaesitysten paikka, mutta meille se näyttäyti kuitenkin kuta kuinkin kalpeana nähtävyytenä, tai sitten emme löytäneet aivan oikeata keskusta. Näimme suuria vanhoja rakennuksia, jotka vaikuttivat sisältävän kurssikeskuksia, ehkä kylpylänkin, lasi- ja keramiikkamyymälän ja vanhat kauniit rauniot, jotka pettymyksekseni olivat lastattu toiselta sivultaan täyteen nykyajan tekniikkaa, telineitä ja valaistusta johtoineen päivineen, mikä minun mielestäni paikan rauhan ja vanhan tunnelman. Olikohan tämä se oopperaesitysten pitopaikka?? Nyt siellä näytti olevan menossa jokin näytelmän harjoittelu.

Matkan jatkuessa hieman etelää ja itärannikkoa kohden, ohitimme nämä vanhat tehdasrakennukset, jotka nyt näyttivät suljetuilta. Emme olisi ikinä uskoneet, että pienessä Gotlannissa olisi ollut oma wisky- ja purutupakka (nuuska) tehdas! Löysimme matkallamme Sprogessa myös vihannes- ja yrttikaupan, josta olimme lukeneet. Paikkansa piti myös, että siellä oli häkeissä kaniineja, aivan suloisia pieniä pitkäkorvia, joita vuokrattiin (!!???) , kai myös myytiin pois, ehkä lapsiperheille kesäloman ajaksi leikkikavereiksi? En laita niistä kuvia tähän, mutta jos haluat nähdä niin käy kurkistamassa Old Streetin blogiin.

Pienen, mutta erityisen monipuolisen, ja hyviä tuoreita vihanneksia myyneen pikku putiikin vieressä oli myös "Prylbod", eli kirpputori, missä melko suuressa ulkorakennuksessa oli vaikka mitä vanhaa tavaraa, aina pienistä ruuveista ja vanhoista nauloista ja työkaluista vaatteisiin, huonekaluihin, laseihin ja ihaniin porsliiniesineisiin saakka. Valitettavasti muu joukko ei enää jaksanut odotella, että olisin saanut kahlattua sitä läpi ja kun auton kapasiteetti oli jo aikaa sitten täytetty, niin tyydyin vain nopeasti kävelemään tavarapaljouden läpi. Mutta sinnekin olisi ollut ihana palata tekemään löytöjä...

Sen, että lammas on erittäin tunnusomainen Gotlannille, saatoimme nähdä jo Visbyssäkin, missä joillain kaduilla, liikenne-esteinä (betoniporsaina) käytettiin näitä hauskaan lampaan muotoon valettuja betoniesteitä!"Meidän" lammastilallamme oli lampaita kokonaisuudessaan n. 400 kpl, usealla eri laitumella. Erään päivänä vietimme paljon aikaa kulkemalla lampaita tervehtimässä ja kuvaamassa.

Tässä vuokraemäntämme pienen äidittömän "hoitokaritsan" kanssa.
Tämä pieni "perheen mustalammas" oli hukannut emonsa ja huusi surkeasti...
...mutta kesti vain hetken, ennenkuin emo oli jälleen sen rinnalla ja rauha maassa.

Lampaita oli myös metsälaitumella, jonne lähdimme katsomaan tilan hevosia. Niitä oli kaikkiaan 7 kpl, joukossa yksi lämminverinenkin sekä Gotlannin hevonen, pienempi poni. Kolme juuri haettiin ratsastustunneille, meidän tullessamme.

Hevosharrastus näkyi myös huoneissamme, missä yhdellä seinällä oli tämä kaunis hevospiirros!Lopuksi, mutta ei missään nimessä vähiten, haluan laittaa pari kuvaa näistä omituisista "raukeista", kivipatsaista, jotka luonto, tuuli, aurinko ja suolainen vesi, ovat aikojen kuluessa muovanneet. Olinhan niistä lukenut ja nähnyt kuvia, mutta kuitenkin, kun näin ne omin silmin, olivat ne todella aika erikoisia ja uskomattoman muotoisia. Teimme noin keskellä viikkoamme piknikin tällaiselle rannalle. Söimme ensin eväämme kivirannalla istuen, minä tietysti tapani mukaan ja tilaisuutta hyväksi käyttäen keräsin myös erikoisia kiviä. Sitten vaelsimme pitkin rantaa kauemmas, missä näimme raukeja. Saattaa olla, että Gotlannin pohjoispäässä Fårö'ssä saattavat kivipatsaat olla vieläkin vaikuttavampia, sinne asti emme kuitenkaan kerenneet, mutta kyllä nämäkin tekivät ainakin minuun vaikutukset. Ehdottomasti käymisen ja näkemisen arvoisia!

Ja nyt jätän - ainakin toistaiseksi - jäähyväiset Gotlannille. Voin ehdottomasti suositella matkaa sinne kaikille - ja erityisesti luonnon ystäville. Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa, kaikesta vanhasta ja kauniista alkaen myös moderniin designeen asti. Kesäkuu juhannukseen asti on edullista aikaa, mutta sen jälkeen nousevat hinnat voimakkaasti ja turismi myös lisääntyy - nyt oli miellyttävän rauhallista. Ainoa negatiivinen puoli oli, että jotkut galleriat ja taidetapahtumat eivät olleet päässeet alkuun, mutta ilman niitäkin oli matkamme aivan ihana elämys! Ja takaisin tekee ehdottomasti mieli...

Terveisin

rosmariini