Päivä saaressa - A day on an Island

Veneretki saareen.
Eräänä harvoista kesäloman aurinkoisista päivistä, jolloin EI ollut luvassa sadetta päätettiin viettää asumattomassa pienessä saaressa, uiden, aurinkoa ottaen, nauttien päiväkahvista ja eväistä luonnon keskellä, lueskellen ja vettä ja vesiliikennettä ihmetellen (vähän kuin ulkomailla katukahvilassa ohikulkijoita katsellen). Liikennettä olikin yllättävän paljon ja monenlaistakin. Purjeveneillä vain oli työ päästä eteenpäin ja joutuivat voimakkaasti siksakkaamaan saadakseen edes vähäisenkään tuulentuntua purjeisiinsa. Useimpienkin oli kyllä turvattava moottoreiden apuun. Ainoat aallot ja kuohut rantakallioon tulivatkin vain nopeasti liikkuneista ja hyvin suurista veneistä.

Päivä alkoi tosi aurinkoisena, ja tyynenä, mutta emme kerinneet kuin tavarat nostella veneestä saaren kalliolle, kun jo utuinen pilviverho peitti auringon. Ilma oli kuitenkin oikein lämmin, ja koska oli niin tyyntäkin, niin teki todella mieli uimaankin. Niin minäkin tulin vasta siinä vaiheessa - heinäkuun viime päivinä - "heittäneeksi talviturkin". Vesikin oli niin yllättävän lämmintä, että mieli teki pulahtaa sinne vielä uudelleenkin pari kertaa ja tuntui tosi ihanalta. Mälaren on niin paljon suuri järvi, ettei sen vesi läheskään joka kesä ole niin lämmintä, että meikäläinen sinne mielikseen hyppää. Mutta Mikkepä piti pintansa. Se ei ainakaan halunnut päästä talviturkistaan. Vaikka se mielellään vedessä leikkii, niin vatsaa syvemmälle se ei sinne lähde, ei tälläkään kertaa, vaikka sille heiteltiin puun palasia houkutukseksi ja minäkin sitä yritin vikitellä syvemmälle uidessani.

Ohessa kesäisiä kuvia saaresta.

Terveisin Rosmariini, joka yhä yrittää roikkua kiinni kesässä...

Villisika-safari - Wildswine safari

Siitä lähtien kun saimme muutama vuosi sitten kuulla villisikojen lisääntyneen lähes räjähdysmäisesti Ruotsissa, varsinkin Södermanlandissa ja mökkimme läheisyydessä, olemme harrastaneet ns. villisika-safaria, eli olemme yrittäneet omin silmin nähdä näitä aika pelottavia ja vaarallisiakin otuksia ja saada niistä kuvia. Ne liikkuvat enimmin öisin ja hämärissä, niin että niitä ei tietenkään ole kovin helppo kuvata vaikka niiden läheityyteen pääsisikin. Toinen asia sitten on kuinka lähelle niitä edes uskaltaa mennä, karjut ovat todella suuria ja niillä on aivan uskomaton vauhti, kun ne lähtevät liikkeelle. Emakot taas ovat myös todella vaarallisia silloin kun niillä on porsaita mukanaan ja niillä on niitä melkein aina, koske kuulemma voivat saada uudet porsaat kolmasti vuodessa. Olemme kuulleet tarinoita monista koirista, jotka villisiat ovat raadelleet ja vaikka useimmiten ne pakenevat ihmisiä, niin voivat kyllä hyökätä päällekin jos tuntevat olevansa uhattuina, varsinkin emakot puolustaessaan porsaitaan.

Tähän asti olemme jokaisella retkellämme, autolla ajaen juuri ennen hämärää, auringon laskiessa, onnistuneet näkemään jonkun sian, tai kokonaisen laumankin, kaukana pellolla. Vaikka ne ovat käyneet mökkitontillammekin kaivamassa niin että sammaleet ovat pöllynneet, niin emme siellä ole koskaan (onneksi!) joutuneet vastatusten. Viime kesänä onnistuin saamaan pari hämärää kuvaa suuresta uroksesta, joka kyllä häntä pystyssä äkkiä syöksyi metsään huomattuaan minut ja tyttäreni tien reunassa sitä kuvaamassa. Tänä kesänä saimme vielä parempia kuvia, kun olimme myös hieman aikaisemmin illalla liikkeellä.

Ensin muutama kuva viime vuodelta. Iso musta karju joka nautiskeli yksinään viljapellossa. Useimmiten ne liikkuvat pienemmissä tai suuremmissa laumoissa. Hetkisen kuluttua kuvien otosta tämä syöksyi hurjaa vauhtia häntä pystyssä metsään. Näimme myös suuren lauman viime kesänä kun ne pitkänä jonona liikkuivat kaukana viljapellolla,, mutta niistä oli vaikeaa saada kuvia. Jos porsaita on mukana ei niitä näy ollenkaan kun ovat niin matalia että peittyvät viljan tai heinien taa:

Tänä vuonna olimme vielä paljon aikaisempaa onnekkaampia, kun tämä villisikaemakko aivan yllättäen putkahti ojasta esiin automme eteen, emmekä ehtineet edes kunnolla pysäyttää autoa enen kuin perään pyrähtivät porsaat, joita en koskaan ennen ole näin hyvin nähnytkään. Mutta vaikka meillä oli kamerat lähes laukaisuvalmiina mukana, niin etäisyys jäi yllätyksen takia vääräksi ja porjaiden hypellessä sinne tänne, tuli niistä kuvista epätarkkoja.

Kun porsaat olivat kadonneet ojan reunasta alas, menimme perässä ulos autosta katsomaan:

Toinen porsaista oli jo piiloutunut jonnekin, mutta emakko ei tykännyt nähtyään meidät,

häntä nousi heti pystyyn vaaran merkkinä porsaille ja muille ja karjui ja puhisi ja syöksyi kauheaan kiitoon ympyrän muodossa pari kertaa ja sitten pysähtyi tuijottamaan meitä vihaisesti. Todennäköisesti se hurja ravi oli tarkoitettu meidät pelästyttämään ja kyllä se lopulta onnistuikin, niin että katsoimme parhaaksi hypätä takaisin autoon ennen kuin se olisi saanut päähänsä syöksyä ojan reunaa takaisin ylös tielle meidän peräämme. Porsaat sen sijaan pysyivät puskien takana piilossa.

Eräs paikallinen henkilö, joka alussa kertoi meille villisikojen esiintymisistä, vitsaili, että niitä on nykyään niin paljon, että jos yksi sika on ammuttu, niin niitä tullee ainakin 50 hautajaisiin.

Jahtitorneja on pystytetty viime vuosien aikana useille paikoille ja sikoja ammuttu suuria määriä niiden tekemien tuhojen vuoksi. Nehän tallaavat ja syövät viljapeltoja, repivät ihmisten nurmikoita ja kaivavat kasveja ylös sekä pihoilla että juurakoita paljaiksi myös metsässä, niin kuin meidän tontillammekin. Mutta metsästyksestä huolimatta ne lisääntyvät niin paljon, ettei kantaa ole juurikaan saatu vähennettyä. Vaikka itse en metsästyksestä ollenkaan pidä, niin syön kyllä itse villieläinlihaa, ja niinpä mekin olemme ostaneet Ruotsissa eräästä kartanosta mm. villisian lihaa nyt useampia kertoja, ja meistä se on ollut todella herkullista.

Hyvää viikon jatkoa!

toivottaa Rosmariini

Kesäretki Södertunaan - Summertrip to Södertuna

Heippa taas!

Kesälomalla, niinä päivinä jolloin näytti olevan poutaa koko päivän, teki mieli lähteä hieman liikkumaankin. Niinpä päätimme tällä kertaa lähteä ajamaan pienen lenkin Mariefredin ympäristöön. Eräs lähimmistä pikkukaupungeista on Gnesta ja ajattelimme, että ehkä sieltä tai sen ympäristöstä löytyisi vaikka uusi kirpputoreja. Gnesta yllätti sitten suuruudellaan, mutta muuten emme löytäneet sieltä kovin paljon sen enempää kirpputoreja kuin muutakaan mielenkiintoista. Palasimme toista kautta takaisin katsellen kaunista Södermanlandin maaseutua ja ajattelimme katsastaa millainen on Södertunan linna, jonne tuttu juustokauppiaamme Mariefredista oli muuttanut töihin hovimestariksi. Kun viitta tuli kohdalle, siinä luki että varattu yksityistilaukseen tai jotain muuta sellaista. Ajattelimme, että se ei varmaankaan voinut tarkoittaa juuri tänään, vaan että siellä yleensä otetaan vastaan tilauksia yksityisiä juhlia varten. Ajelimme siis toivorikkaina eteenpäin toivoen voivamme nauttia siellä ehkä kupin kahvia mukavassa ympäristössä.

Linna ilmaantui sitten eteemme parkkipaikalta lähtevän kujan päässä, kauniin vanhan puiston ympäröimänä.

Linnan historia alkaa kai jo peräti jostain 1300 luvulta. Sen tyyli nykyisellään on 1700- luvulta symmetrisine linjoineen niin sivusiipiä kuin kauniisti istutettua ja hoidettua puistoaan myöten. Kun tulimme pääovelle, näimme seinän laatassa kirjoituksen, jonka mukaan linna on restauroitu v. 1892. Nykyisin sen omistaa yksityinen perhe Åström nimeltään ja se kuuluu ketjuun Ruotsalaisia kulttuurihelmiä. Tämän linnan lisäksi ketjussa on mukana Dufweholmin herraskartano ja Mariefredissä sijaitseva Gripsholmin kestikievari. Näissä kakissa järjestetään nykään kokouksia, konferensseja ja yksityisiä juhlatilaisuuksia. Toivoimme kuitenkin, että Södertunaa pääsisi näkemään sisältäkin.

Kun tulimme linnan pihalle, rakennuksen eteen, näimme että kauaempana puutarhakalusteilla varjossa istuskeli pieni joukko ihmisiä juttelemassa. Kukaan ei kuitenkaan reagoinut meidän ilmaantumiseemme, eivätkä tehneet mitään elettä tullakseen kysymään, mitä halusimme. Muita ihmisiä ei ollut näkyvissä, mutta rakennuksen kaunis ovi oli auki, ja rohkaistuin menemään sisään.

Mitään ei edelleenkään näkynyt ja koputtelin oveen ja huhuilin tullessani sisäpuolelle. Ketään ei ilmaantunut. Kurkistin varovasti eri suuntiin, mutta en uskaltanut jatkaa matkaani minnekään. Sisääntulohallin sisustus oli upeaa, mutta siellä täällä makasi tavaroita, jotka eivät oikein kuuluneet tänne, eli vaikutti kuin tänne ei olisi ainakaan vielä odotettu sen enempää kutsuvieraita kuin muutakaan yleisöä. Tosin sivuhuoneen ovesta pilkotti astiastoja ja pulloja, joten vaikutti että jotain kattausta oli tarkoitus tapahtua myöhemmin. Ymmärsin, että täältä ei kyllä olisi saatavilla mitään kahvikuppia ja olin aikeissa saman tien poistua ulos, mutta oli ihan pakko kuitenkin näpsätä pari kuvaa kauniista hallista. Toivottavasti se annetaan minulle anteeksi, kun sen tein ilman lupaa keneltäkään!

Lähdin siis jälleen nopeasti ulos, kun ei täällä näyttänyt olevan mitään kahvin toivoa ainakaan meille, ja kiersimme sitten rakennuksen taakse katselemaan ympäristöä. Sielläkin makasi yli pihan vedettynä kasteluletku seinustan kukkapenkin eteen, kuin vasta siihen huiskaistuna, mutta ihmisiä ei missään.

Kiertelimme katselemassa ulkorakennuksia ja kauniita istutuksia, mutta ihmisiä emme edelleenkään nähneet muita kuin alussa mainitun ryhmän, mutta he eivät vaikuttaneet mitenkään kiinnostuneilta meidän vaelluksestamme ympäri linnaa ja puistoa. Ruusut olivat jättisuuria ja upeassa kukassa tässä pihan keskusympyrässä.

Ulkorakennukset, olivatko sitten vanhoja palveluskunnan asuntoja tai varastoja, tai mitä hyvänsä, olivat kaikki erittäin hyvin hoidettuja, samoin kuin istutuksetkin, ja nurmikot hienosti rajattuja ja leikattuja.

Kun totesimme, että kahvia täällä oli turha haikailla ja kahvihammasta jo kolotti, niin lähdimme jatkamaan matkaamme. Vahinko, ettemme ainakaan tällä kertaa päässeet katsomaan linnaa myös sisältä, mutta voi olla, että sellainen näyttö olisi ollut tilattava etukäteen. Voimme vain todeta, että paikka on todella kaunis ja erittäin sopiva juuri esim. suurien hääjuhlien, syntymäpäivien yms viettoon. Puisto näytti myös hienosti rajautuvan ainakin kahdelta sivulta Frösjö nimiseen järveen niin että kauniita kuvauspaikkoja varmaan löytyi myös vaikka kuinka paljon.

Jatkoimme samaa tietä eteenpäin, ja melkein naapurissa oli vielä pari suurta vanhaa herraskartanoa, jotka vaikuttivat olevan myös kovin yksityisiä, niin ettemme edes yrittäneet ajaa niitä lähemmin katsomaan. Tämä on nähtävästi sellaista oikein romanttista Ruotsin herraskartano-aluetta. Jälkeenpäin löysin useita linkkejä, jotka kertovat linnan käytöstä, historiasta ja ohjelmasta, mm. siellä voi tilata parin päivän joulunvietto-oleskelun, yöpyminen kuitenkin naapurirakennuksessa, luulen, ja miten olisi 5. marraskuuta "Kummitusvaellus" - olisikohan se jännittävä?? Joku vanha linnassa asunut henkilö kai kummittelee!

Laitan vielä jatkossakin pari tällaista pientä kuvakertomusta retkistämme kesällä. Toivottavasti lukijoille löytyy niistä jotakin mielenkiintoista!

Tervedyksin,

Rosmariini

Kesä on mennyt - The summer's gone!

Kesä on mennyt, tunne lohtua en nyt....

Ystävät,

Kesä tuntuu jo häipyvän jonnekin kauas, muistoihin taas kerran. Ei sille mitään voi. Ja elokuukin, jonka odotin ja toivoin saapuvan ihanine, samettisen lämpimine iltoineen, täysikuineen ja heinäsirkan soittoineen illan hämyssä, tuntuu sataneen pois. Sama sade on merkinnyt koko kesän täällä Norjassa ja tehnyt siitä märimmän lähes miesmuistiin, tai ainakin vuosikausiin, ja lämpötilatkin, vaikka aika ajoin olivat kohtuullisen oloisia, eivät edustaneet mitään hyvää ihanaa kesää, kuin ihan muutamana päivänä.

Minä olen ollut loman jälkeen kuin kipsissä, en ole saanut mitään aikaan, jäin kaipaamaan sitä kunnon kesää. Nyt syksyllä kuitenkin yritän herätä uudelleen eloon, aloitan nimittäin työelämässäkin uuden kauden, 3-päiväiset työviikot. Haluan koetella, miltä tuntuu saada itselleen enemmän aikaa, omille harrastuksille, omalle kropalle, levolle jne. Kukkaro ei varmaan voi siitä mitä parhaiten, mutta ehkä minä itse kuitenkin paremmin. Kokeiluasteisena vuoden verran, sitten harkitaan uudelleen - ellei jotain ratkaisevaa muuta tapahdu ennen sitä.

En halua kuitenkaan ihan vielä alkaa ajattelemaan syksyasioita, vaan yritän jatkaa siitä mihin ennen pahempia sateita jäin: kesään ja kesälomaan. Tässä vielä pieni sarja kesämme pienistä retkistä ja tapahtumista.

Kävin tyttäreni kanssa tutustumassa Mariefredin Grafiikan talon tämän kesän näyttelyyn.

Esillä oli ruotsalaisten Lena Cronqvistin ja Siv Johanssonin grafiikkaa. Kumpikaan ei ole mikään suosikkini, mutta muutamia jännittäviä kuvia kuitenkin oli mukana, ja halu alkaa taas kokeilemaan yksinkertaisinta oppimaani grafiikan alaa, puupiirroksia, alkoi taas kutkuttaa. Ehkäpä kun syksyn myötä saan enemmän aikaa...

Valitettavasti ei täällä, niin kuin ei usein muissakaan näyttelyissä sisällä saanut valokuvata.

Grafikens Hus Mariefredissä on rakennettu vanhaan suureen latoon. Se on toiminut jo useita vuosia ja tietääkseni saanut suuren suosion. Rakennuksessa on näyttelyn lisäksi myös työ- ja myyntitilat. Sisustus on mielestäni myös erittäin onnistunut juuri grafiikan esille panoa varten. Hienoa, että vanhalle, suurelle ja hyvällä paikalla ( vastapäätä Mariefredin toista suurta nähtävyyttä Gripsholmin linnaa) olevalle rakennukselle keksittiin näin mielekäs käyttö!

Poislähtiessämme huomasimme, että alueelta yleiselle tielle mentäessä on liikennemerkki, josta näyttelystä poistujat ovat laatineet oman "taideteoksensa" pilkuttamalla sen luultavasti näyttelyn "myyty"- tai ms. pikkumerkeillä!

Ja vain hetkisen kuluttua oli jokapäiväinen lomailmiö jälleen täällä - taivaan peitti hetkessä mustanpuhuvat sade- ja ukkospilvet, jotka vain harvoin häipyivät maisemista jättämättä jälkeensä rankan kuurosateen jälkeisen pisaroivan, litisevän ja lorisevan maiseman!

Lisää kesäretkistä ja -puuhista seuraavassakin!

terveisin

Rosmariini

Työtä, työtä - Jobb, jobb

Työtä vuorotta ja vuorotyötä... Jobb without pauses and shift work...

Kylpyhuoneessa "kuultua":
"Heard" in the bathroom:

- A: Hohhoijaa, kyllä oli taas kova työrupeama ja niin aikaisin aamulla!
- B: Älä sinä valita, eihän sinulla ole kuin aamuvuoro, sitten saat lekotella rauhassa lopun päivää!
-C: No teillä ei kyllä ole hätäpäivää kummallakaan, minulla taas on niin kova työnantaja,
että niska ja selkä meinaa hommissa. On se kumma, ettei usko että vähemmälläkin tulee puhdasta.
- D: Niin, mutta teillä on useampia ryhmässä, ajatelkaa minua kun olen yksin ja ikääkin alkaa jo tulla, sais tulla joku nuorempi remmiin, että pääsis eläkkeelle.
- E: Voi, voi kyllä minullakin voi olla raskasta.
- A: Sinullako muka, sinähän olet oikein hieno helma, ethän sinä tee töitä kuin matkoilla, saat nähdä maailmaa ja hienoja kylppäreitä.
- E: No eipä niissä juuri ole näkemistä. Kerran tuli muuten yks ulkolainenkin tekemään mun hommia, ja luulin jo että minut heitettäisiin ulos, mutta toisin kävi, pääsin suosioon taas. Aina saa pelätä, että milloin se minuun kyllästyy.
- B: Mutta kyllä se olis ihanaa saada helpompia hommia, miten olis jos pääsis vaikka harjailemaan vanhoja taulun kehyksiä tai peilejä?
- C: Niin, tai entäs puhdistamaan hopeaesineitä, eikö se kuulostais hienommalta?
- D: No tommonen kovakoura ei siihen ainakaan kelpais, siinä täytyy olla pehmeät harjat ja liinat apuna, ja kyllä minä ainakin hammastahnaa mieluummin haistelen kuin hopeankiillotusaineita, hyh, hyh!
A: Hei, shhhhh...nyt tuli joku kylppäriin! Kukas joutuu vuoroon...?


...taisi olla minun hammasharjani ja hampaani vuorossa!
Rosmariini