Veneretki saareen.
Eräänä harvoista kesäloman aurinkoisista päivistä, jolloin EI ollut luvassa sadetta päätettiin viettää asumattomassa pienessä saaressa, uiden, aurinkoa ottaen, nauttien päiväkahvista ja eväistä luonnon keskellä, lueskellen ja vettä ja vesiliikennettä ihmetellen (vähän kuin ulkomailla katukahvilassa ohikulkijoita katsellen). Liikennettä olikin yllättävän paljon ja monenlaistakin. Purjeveneillä vain oli työ päästä eteenpäin ja joutuivat voimakkaasti siksakkaamaan saadakseen edes vähäisenkään tuulentuntua purjeisiinsa. Useimpienkin oli kyllä turvattava moottoreiden apuun. Ainoat aallot ja kuohut rantakallioon tulivatkin vain nopeasti liikkuneista ja hyvin suurista veneistä.
Eräänä harvoista kesäloman aurinkoisista päivistä, jolloin EI ollut luvassa sadetta päätettiin viettää asumattomassa pienessä saaressa, uiden, aurinkoa ottaen, nauttien päiväkahvista ja eväistä luonnon keskellä, lueskellen ja vettä ja vesiliikennettä ihmetellen (vähän kuin ulkomailla katukahvilassa ohikulkijoita katsellen). Liikennettä olikin yllättävän paljon ja monenlaistakin. Purjeveneillä vain oli työ päästä eteenpäin ja joutuivat voimakkaasti siksakkaamaan saadakseen edes vähäisenkään tuulentuntua purjeisiinsa. Useimpienkin oli kyllä turvattava moottoreiden apuun. Ainoat aallot ja kuohut rantakallioon tulivatkin vain nopeasti liikkuneista ja hyvin suurista veneistä.
Päivä alkoi tosi aurinkoisena, ja tyynenä, mutta emme kerinneet kuin tavarat nostella veneestä saaren kalliolle, kun jo utuinen pilviverho peitti auringon. Ilma oli kuitenkin oikein lämmin, ja koska oli niin tyyntäkin, niin teki todella mieli uimaankin. Niin minäkin tulin vasta siinä vaiheessa - heinäkuun viime päivinä - "heittäneeksi talviturkin". Vesikin oli niin yllättävän lämmintä, että mieli teki pulahtaa sinne vielä uudelleenkin pari kertaa ja tuntui tosi ihanalta. Mälaren on niin paljon suuri järvi, ettei sen vesi läheskään joka kesä ole niin lämmintä, että meikäläinen sinne mielikseen hyppää. Mutta Mikkepä piti pintansa. Se ei ainakaan halunnut päästä talviturkistaan. Vaikka se mielellään vedessä leikkii, niin vatsaa syvemmälle se ei sinne lähde, ei tälläkään kertaa, vaikka sille heiteltiin puun palasia houkutukseksi ja minäkin sitä yritin vikitellä syvemmälle uidessani.
Ohessa kesäisiä kuvia saaresta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti