Heippa taas!
Kesälomalla, niinä päivinä jolloin näytti olevan poutaa koko päivän, teki mieli lähteä hieman liikkumaankin. Niinpä päätimme tällä kertaa lähteä ajamaan pienen lenkin Mariefredin ympäristöön. Eräs lähimmistä pikkukaupungeista on Gnesta ja ajattelimme, että ehkä sieltä tai sen ympäristöstä löytyisi vaikka uusi kirpputoreja. Gnesta yllätti sitten suuruudellaan, mutta muuten emme löytäneet sieltä kovin paljon sen enempää kirpputoreja kuin muutakaan mielenkiintoista. Palasimme toista kautta takaisin katsellen kaunista Södermanlandin maaseutua ja ajattelimme katsastaa millainen on Södertunan linna, jonne tuttu juustokauppiaamme Mariefredista oli muuttanut töihin hovimestariksi. Kun viitta tuli kohdalle, siinä luki että varattu yksityistilaukseen tai jotain muuta sellaista. Ajattelimme, että se ei varmaankaan voinut tarkoittaa juuri tänään, vaan että siellä yleensä otetaan vastaan tilauksia yksityisiä juhlia varten. Ajelimme siis toivorikkaina eteenpäin toivoen voivamme nauttia siellä ehkä kupin kahvia mukavassa ympäristössä.
Linna ilmaantui sitten eteemme parkkipaikalta lähtevän kujan päässä, kauniin vanhan puiston ympäröimänä.
Linnan historia alkaa kai jo peräti jostain 1300 luvulta. Sen tyyli nykyisellään on 1700- luvulta symmetrisine linjoineen niin sivusiipiä kuin kauniisti istutettua ja hoidettua puistoaan myöten. Kun tulimme pääovelle, näimme seinän laatassa kirjoituksen, jonka mukaan linna on restauroitu v. 1892. Nykyisin sen omistaa yksityinen perhe Åström nimeltään ja se kuuluu ketjuun Ruotsalaisia kulttuurihelmiä. Tämän linnan lisäksi ketjussa on mukana Dufweholmin herraskartano ja Mariefredissä sijaitseva Gripsholmin kestikievari. Näissä kakissa järjestetään nykään kokouksia, konferensseja ja yksityisiä juhlatilaisuuksia. Toivoimme kuitenkin, että Södertunaa pääsisi näkemään sisältäkin.
Kun tulimme linnan pihalle, rakennuksen eteen, näimme että kauaempana puutarhakalusteilla varjossa istuskeli pieni joukko ihmisiä juttelemassa. Kukaan ei kuitenkaan reagoinut meidän ilmaantumiseemme, eivätkä tehneet mitään elettä tullakseen kysymään, mitä halusimme. Muita ihmisiä ei ollut näkyvissä, mutta rakennuksen kaunis ovi oli auki, ja rohkaistuin menemään sisään.
Mitään ei edelleenkään näkynyt ja koputtelin oveen ja huhuilin tullessani sisäpuolelle. Ketään ei ilmaantunut. Kurkistin varovasti eri suuntiin, mutta en uskaltanut jatkaa matkaani minnekään. Sisääntulohallin sisustus oli upeaa, mutta siellä täällä makasi tavaroita, jotka eivät oikein kuuluneet tänne, eli vaikutti kuin tänne ei olisi ainakaan vielä odotettu sen enempää kutsuvieraita kuin muutakaan yleisöä. Tosin sivuhuoneen ovesta pilkotti astiastoja ja pulloja, joten vaikutti että jotain kattausta oli tarkoitus tapahtua myöhemmin. Ymmärsin, että täältä ei kyllä olisi saatavilla mitään kahvikuppia ja olin aikeissa saman tien poistua ulos, mutta oli ihan pakko kuitenkin näpsätä pari kuvaa kauniista hallista. Toivottavasti se annetaan minulle anteeksi, kun sen tein ilman lupaa keneltäkään!
Lähdin siis jälleen nopeasti ulos, kun ei täällä näyttänyt olevan mitään kahvin toivoa ainakaan meille, ja kiersimme sitten rakennuksen taakse katselemaan ympäristöä. Sielläkin makasi yli pihan vedettynä kasteluletku seinustan kukkapenkin eteen, kuin vasta siihen huiskaistuna, mutta ihmisiä ei missään.
Kiertelimme katselemassa ulkorakennuksia ja kauniita istutuksia, mutta ihmisiä emme edelleenkään nähneet muita kuin alussa mainitun ryhmän, mutta he eivät vaikuttaneet mitenkään kiinnostuneilta meidän vaelluksestamme ympäri linnaa ja puistoa. Ruusut olivat jättisuuria ja upeassa kukassa tässä pihan keskusympyrässä.
Kun totesimme, että kahvia täällä oli turha haikailla ja kahvihammasta jo kolotti, niin lähdimme jatkamaan matkaamme. Vahinko, ettemme ainakaan tällä kertaa päässeet katsomaan linnaa myös sisältä, mutta voi olla, että sellainen näyttö olisi ollut tilattava etukäteen. Voimme vain todeta, että paikka on todella kaunis ja erittäin sopiva juuri esim. suurien hääjuhlien, syntymäpäivien yms viettoon. Puisto näytti myös hienosti rajautuvan ainakin kahdelta sivulta Frösjö nimiseen järveen niin että kauniita kuvauspaikkoja varmaan löytyi myös vaikka kuinka paljon.
Mitään ei edelleenkään näkynyt ja koputtelin oveen ja huhuilin tullessani sisäpuolelle. Ketään ei ilmaantunut. Kurkistin varovasti eri suuntiin, mutta en uskaltanut jatkaa matkaani minnekään. Sisääntulohallin sisustus oli upeaa, mutta siellä täällä makasi tavaroita, jotka eivät oikein kuuluneet tänne, eli vaikutti kuin tänne ei olisi ainakaan vielä odotettu sen enempää kutsuvieraita kuin muutakaan yleisöä. Tosin sivuhuoneen ovesta pilkotti astiastoja ja pulloja, joten vaikutti että jotain kattausta oli tarkoitus tapahtua myöhemmin. Ymmärsin, että täältä ei kyllä olisi saatavilla mitään kahvikuppia ja olin aikeissa saman tien poistua ulos, mutta oli ihan pakko kuitenkin näpsätä pari kuvaa kauniista hallista. Toivottavasti se annetaan minulle anteeksi, kun sen tein ilman lupaa keneltäkään!
Lähdin siis jälleen nopeasti ulos, kun ei täällä näyttänyt olevan mitään kahvin toivoa ainakaan meille, ja kiersimme sitten rakennuksen taakse katselemaan ympäristöä. Sielläkin makasi yli pihan vedettynä kasteluletku seinustan kukkapenkin eteen, kuin vasta siihen huiskaistuna, mutta ihmisiä ei missään.
Kiertelimme katselemassa ulkorakennuksia ja kauniita istutuksia, mutta ihmisiä emme edelleenkään nähneet muita kuin alussa mainitun ryhmän, mutta he eivät vaikuttaneet mitenkään kiinnostuneilta meidän vaelluksestamme ympäri linnaa ja puistoa. Ruusut olivat jättisuuria ja upeassa kukassa tässä pihan keskusympyrässä.Ulkorakennukset, olivatko sitten vanhoja palveluskunnan asuntoja tai varastoja, tai mitä hyvänsä, olivat kaikki erittäin hyvin hoidettuja, samoin kuin istutuksetkin, ja nurmikot hienosti rajattuja ja leikattuja.
Kun totesimme, että kahvia täällä oli turha haikailla ja kahvihammasta jo kolotti, niin lähdimme jatkamaan matkaamme. Vahinko, ettemme ainakaan tällä kertaa päässeet katsomaan linnaa myös sisältä, mutta voi olla, että sellainen näyttö olisi ollut tilattava etukäteen. Voimme vain todeta, että paikka on todella kaunis ja erittäin sopiva juuri esim. suurien hääjuhlien, syntymäpäivien yms viettoon. Puisto näytti myös hienosti rajautuvan ainakin kahdelta sivulta Frösjö nimiseen järveen niin että kauniita kuvauspaikkoja varmaan löytyi myös vaikka kuinka paljon.Jatkoimme samaa tietä eteenpäin, ja melkein naapurissa oli vielä pari suurta vanhaa herraskartanoa, jotka vaikuttivat olevan myös kovin yksityisiä, niin ettemme edes yrittäneet ajaa niitä lähemmin katsomaan. Tämä on nähtävästi sellaista oikein romanttista Ruotsin herraskartano-aluetta. Jälkeenpäin löysin useita linkkejä, jotka kertovat linnan käytöstä, historiasta ja ohjelmasta, mm. siellä voi tilata parin päivän joulunvietto-oleskelun, yöpyminen kuitenkin naapurirakennuksessa, luulen, ja miten olisi 5. marraskuuta "Kummitusvaellus" - olisikohan se jännittävä?? Joku vanha linnassa asunut henkilö kai kummittelee!
Laitan vielä jatkossakin pari tällaista pientä kuvakertomusta retkistämme kesällä. Toivottavasti lukijoille löytyy niistä jotakin mielenkiintoista!
Tervedyksin,
Rosmariini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti