Easter - Påske - Pääsiäinen

After Easter, I thought , I'll try to write in several languages, because I have seen that there has been visitors from English speaking countries seeing my blogg. I am not so steady in English, but I suppose I can enough to be able to tell something about my pictures. This Easter-Bunny, although, needs no explainings, she is sitting on our back yard and just likes to wish you a Happy Easter!

Pääsiäisen jälkeen ajattelin ryhtyä käyttämään hieman enemmän kieliä, koska olen nähnyt, että joku englanninkielisistäkin maista on käväissyt katsomassa blogiani! Pääsiäispupuni takapihallamme ei kuitenkaan pahemmin selityksiä kaipaa, se vain haluaa toivottaa kaikille oikein Hyvää Pääsiäistä!

Etter påsken tenkte jeg starte å skrive med litt flere språk for å fortelle om mine bilder , da jeg har sett at det har vært også besøk fra noen engelskpråkige på min blogg . Denn påskeharen bak huset vårt behøver vel ingen forklaringer, den bare vil ønske dere alle God Påske!

Hyvää Pääsiäistä, God Påske, Happy Easter!

Lauantairetki

Haloo!

Meillä oli asioita hoidettavana lauantaina Moss'in kaupungissa, noin pyöreästi 60 km Oslosta etelään. Mies, tytär ja minä lähdimme ajelemaan sen enempiä suunnittelematta. Kun asiat oli hoidettu, keksi mies, että ajelisimme hiukan katsomassa miten kevät edistyy Mossissa. Päätimme myös pistäytyä kahvilla tuttujen ihmisten omistamassa Mikrobryggeriet'issä. Se on suosittu kahvila/ravintola/pub Moss'issa, pienen sivukadun reunassa pienen kosken partaalla. Sisustus on hyvin rustiikkia, mutta kodikasta ja reilua, aivan kuten omistajat ja henkilökuntakin, ja ympäristö kosken vieressä ja vanhojen talojen ympäröimänä on varsinkin kesällä erittäin idyllistä. Kahvit maistuivat brownien kera ja vaihdettuamme leppoisat kuulumiset paikalla olleen omistajan kanssa lähdimme jatkamaan matkaamme.

Kuvassa on kahvila vasemmalla sivulla näkyvän tiiliseinän suojissa.

Lähiympäristöä Mikrobryggerietin naapurissa:

Sattumalta ajoimme ohi paikallisen Fretexin - pelastusarmeijan kirpputorin, ja pakkohan sinne oli sisään päästä. Isäntä oli hyvällä tuulella ja parkkeerasi kiltisti talon eteen jääden itse autoon odottamaan, kun tytär ja minä riensimme innoissamme aarteita etsimään. Löysin kolme ihanaa sisustustaulua vanhoista kukkakimpuista englantilaisine teksteineen ja olisin mielelläni ostanut ne, mutta kun meillä on seinät jo liiankin täynnä ja tytär mielellään halusi ne omaan opiskelija-asuntonsa tyhjää seinää koristamaan, niin antauduin helposti. Kukkakuvat olivat vanhoja kalenterin lehtiä, kuukaudet tammikuu, huhtikuu ja lokakuu. Löysin itse pienen valkoisen opaalilasikulhon ja tytär vielä yhden pienen graafisen taulun, ja olimme hyvin tyytyväisiä ostoksiimme.

Kirpputorin jälkeen ajelimme vielä ympäri Mossin rantoja ja ohi erään campingalueen. Rannoilla on aivan oma ilmeensä aikaisin keväällä lumen aikaan, ja keltaiset kaislat antavat oman vivahteensa muuten usein hieman värittömälle maisemalle. Meitä onnisti, sillä vaikka aurinko ei paistanut, niin rannassa oli hyvin erikoinen ja kaunis valaistus, ja tytär joka oli ottanut kameran mukaansa napsutti tiiviissä tahdissa kameran sulkijaa ja ihastellen maisemaa. Onneksi meillä on digikamerat!! Kaikkia otoksia ei tarvitse säilyttää, eikä paperikopioita tarvita ollenkaan jos ei halua. Nytkin kertyi kuvia tyttären kameraan noin 70 kpl tällä retkellä. Täytyy tunnustaa, että jotkut niistä otin minäkin. Valokuvaamisessa olemme aivan yhtä hulluja. Tähän blogiin sisällyttämäni kuvat ovat siis tyttäreni ottamia, mutta hänen suosiollisella luvallaan tähän tarkoitukseen luovuttamia.

Retkeltämme kotiin tullessamme istuivat vakituiset ruokavieraat odottamassa päivällistään. Aloin tosin katsoa vähän sillä silmällä tätä vierailijaa, että onko illan viilentyminen pörhöttänyt höyhenet, vai onkohan kaveri muuten pyöristynyt viime aikoina minun tarjoilujeni seurauksena... Pitäisiköhän lopettaa ruokinta, vaikka lumi edelleen peittää maan, niin kuin monista kuvista tässäkin viestissä on näkynyt. Mittasimme terasillamme tänään lumen paksuuden ja se on siellä edelleen n. 50 cm. Joissain etelärinteissä alkaa olla paljaita läikkiäkin, mutta tasamaalla on edelleen paksut kerrokset, ja viimeksi juuri iltapäivällä liukui viimeisiä lumia rymisten katolta.

Eilen ilmestyi äkkiä toinen vieras pihaamme, ei kai se vain ole.....

Earth Hour - ja kesäaika

...ja pimeys tuli - kello 20.30 ja 21.30 välisenä aikana vedottiin maailman kansoihin ja koteihin, jotta kaikki olisivat solidaarisesti sammuttaneet lamppunsa ja säästäneet energiaa ja maapalloamme. Uskomattoman suurin joukoin tätä kehotusta noudatettiinkin, mutta täytyy tunnustaa, että meillä unohdettiin katsoa kelloa, ja niinpä vietimme pimeän periodin hiukan muista jäljessä! Mutta eiköhän säästö ollut yhtä suuri vaikkei se tapahtunutkaan aivan saman aikaisesti kuin muilla. Mietimme miltä tämä tilanne mahtoi näyttää esim. lentokoneesta tai muuten ilmasta nähtynä, pimenivätkö esim. suuret kaupungit toinen toisensa jälkeen, vai kuinka hyvin tilanne yleensä mahtoi näkyä korkeuksiin. Oliko ihmisten lamppujen sammuttamiseen osallistuminen niin täydellistä, että se yleensä näkyi mihinkään, näkyikö pimeä aalto liukuvan yli maan asuttujen seutujen kaukaa ilmoista katsottuna? On vaikea uskoa, että ilmiö olisi ollut niin tehokas ja näkyvä, mutta toivokaamme, että sen säästävä vaikutus oli sitäkin suurempi.

Tästä sähkön säästöstä liukuvat ajatukset vanhoihin aikoihin, "siihen aikaan kun isä lampun osti". Tai oikeastaan sinne päreaikaan. Miten automaattisena asiana me nykyaikana oikeastaan pidämmekään sitä, että yömyöhälläkin voimme vain nappia painamalla saada hyvän valaistuksen näkömme avuksi jotain tarkkaa työtä tekiessämme tai lukiessamme. Ajatella jos edelleen pitäisi työskennellä savuttavan päreen valossa. Näin joutuivat esi-isämme työskentelemään iltaisin, päreen, kynttilöiden tai liesitulen ääressä. Ja kuitenkin huoneiden hämäryydestä huolimatta he tekivät uskomattoman paljon hienoa käsityötä, ja jopa lukivatkin. Vaativimmat työt tietenkin tehtiin päivänvalolla ja vaikka kesäaikaankin, mutta harvoinpa varsinkaan mökkien emännät saattoivat istua iltakaudet vain kädet sylissään, tekemättä mitään hyödyllistä, oli sitten hämärää tai ei. Joskus tuntuu, että me nykyajan ihmiset olemme kyllä mahdottoman haavoittuvaisia kaiken tekniikkamme ja kehityksemme keskellä, ja myös sen takia. Kun vain tietokone lakkoilee, niin olemme heti aivan jumissa, emme voi hoitaa oikein mitään, emme liikeasioita, pankkiasioita, emme kirjoittaa kirjeitä emmekä viestejä, emme surfata netissä, emme edes kirjoittaa blogeja.... no niin, luulen että on aika mennä nukkumaan. Uni tuntuu hiertävän ei vain silmää, vaan ajatustakin, enkä aio jäädä odottamaan kello kahteen voidakseni kääntää kellon kesäaikaan, sen asian hoiti onneksi isäntä jo pari tuntia sitten.

Hyvää yötä!

"Naisten ilta" ja tavaroiden tarinoita

Heipparallaa!
Kun kissa on poissa niin hiiret...jne. Isäntä on matkoilla ja tytär tuli sopivasti kotiin käymään opiskelujensa parista, niin tietysti käytettiin tilaisuutta hyväksi ja keksittiin mukavaa ohjelmaa näin naisten kesken! Päätimme yhtenä iltana laittaa hyvää salaattiruokaa ja käydä elokuvissa, ja toisena käydä paikallisella kirpputorilla. Isäntä kun ei paljon kirpuista piittaa, "romua" on jo kotona niin että kaapit ja hyllyt pullistelevat, ja hän ei sinne ainakaan itse halua tunkea mukaan, eikä ulkona kylmillä ilmoilla odottaminenkaan ole mitään mukavaa. Parhaiten siis sopii käydä siellä kurkkimassa silloin kun mies ei ole kotona ja vielä mukavassa, samanhenkisessä seurassa. Tässä tyttäreni ottamia kuvia paikallisesta kirppuktorikaupastamme, tai Romukaupasta niin kuin sitä kyllä kotona nimitämmekin.

Nostalginen vanha äänilevy ja kuori - His Master's voice! Tekisi melkein mieli ostaa, vaikkei ole enää soitinta jossa sitä voisi kuunnella!

Tällä kertaa tarttui kirpputorilta mukaan pelkästään vanha metallinen (messinkiä?) etikka- ja maustepullojen teline. Valitettavasti sopivia pulloja ei ollut, joten kuvaukseen poimin muutaman pullon kotoa, mutta ajan kanssa löydän ehkä sopivampia ja voin ottaa telineestä sitten uusia kuvia. Minusta siinä on hauskat muodot ja sopivan patinoitunut ilme - tai shappy chic, niin kuin nykyään kaikki sanovat! Se mikä näissä kuvissa näyttää lähes ruosteelta, ei sitä kuitenkaan ole, vaan metalli on suurin piirtein sen väristä, mutta en ole aivan varma onko teline messinkiä, vai vain maalattua peltiä ja rautaa, en ole vielä tutkinut sitä niin perin pohjin. Minusta vain sen muodot ovat niin hauskat.

Tyttäreni muuten sanoi kuulleensa, että tuollaisia telineitä nimitettäisiin täällä "mausteapteekeiksi". Onko Suomessa ollut tuollaista nimitystä, minä en ainakaan muista.

Vanha pöytäliina kuvassa on käsin koruommeltu ja joskus aikaisemmin tullut mukaan samalta kirpputorilta.

Niin myös seuraavissa kuvissa olevat kauniit vanhat kehykset. Oikeastaan ostin ne vain juuri kehyksien takia, en esim. tuon vanhan naisen kuvan takia. Tässä käytin tyhjää kehystä vain rajaamaan vanhaa kaunista lukon kilpeä, mutta ajattelin oikeastaan maalata kehyksiin omia sopivia kuvia.

Kun nyt olen katsellut tarkemmin tuon naisen kuvaa, niin olen melkein alkanut tuntea huonoa omaatuntoa sen vuoksi, että olin ajatellut repiä hänet pois kehyksistä. Olen alkanut miettimään, että kuka hän mahtoikaan olla, missä ja milloin. Miksi hänellä on niin kova, melkein katkera ilme kasvoillaan. Oliko se vain jännitystä valokuvaamisen takia. Mitä hän puristaa helmassaan käsissään? Onko se katekismus, onko hän ehkä pyhäkoulun tai jonkin muun koulun ankara opettaja. Vai onko hän varakkaan talon talousmamselli, joka pitää tiukkaa otetta talon tilikirjasta. Vai onko hän pettynyt rakkaudessaan ja puristaa kädessään ehkä salaista runo- tai peräti päiväkirjaansa, johon kaikki surut ja pettymyksen kyyneleet on siirretty, ja kasvoille vain jääneet nuo suupielien ankarat juonteet? Kuva eikä kehys eivät kerro enempää, vain meidän jokaisen mielikuvitus voi antaa vastauksen.

Odotusta...

Hei,

tänä aamuna istui peipponen oksalla lintujen ruokailupaikalla. Se oli laihahkon näköinen, niin että joko se on joku yksinäinen talvehtija (miinus 20 asteen pakkasilla ja 80 cm kinoksilla - uskomatonta) tai sitten erehtynyt kalenterissaan ja tullut aivan liian aikaisin. Vaikka meillä on jo lämpömittari alkanut kipuamaan yli nolla-asteen useimpina päivinä, on öisin vielä melko kylmää ja lumen sulaminen käy kovin hitaasti. Vanha sanontahan sanoo, että kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta...jne. Mutta että kesä olisi puolen kuun päässä, niin kyllä siinä peipposta ei ole uskominen. Ja kun "ei yksi pääsky kesää tee" niin eipä kai tuo yksi peipponenkaan vielä. Eli saamme kyllä vielä pitkään odotella...

Ostin kevään iloksi muutamia viikkoja sitten ihanan vaaleanpunaisen hortensian. Mutta kuinkas kävikään, jo parin viikon sisällä se muutamana aurinkoisena päivänä pääsi kuivahtamaan hiukan liikaa, eikä siitä enää toennut, vaan pikku hiljaa kaikki kukat ja nuput nuutuivat. Ny on vain muutamia lehtioksia jäljellä ihanuudesta. Täytyy yrittää kuitenkin pitää sitä hengissä ja katsoa, josko saisin sen puutarhassa kesällä kasvamaan kuntoon ja joskus tulevaisuudessa vielä kukkimaan.

Keltaiset tulppaanit sen sijaan maljakossa voivat hyvin ja antavat kevään tuntua. Lisäksi jo yksi pihasta pensaasta taittamani oksakin jaksoi avata lehtiään tulppaanien seurassa. Tänään olen päiväkävelyllä taitellut enemmänkin oksia, sekä pajunkissoja että pihlajaa ja joitain muitakin, ja odotan jännityksellä jaksaako mikään niistä aukoa jo silmujaan maljakossa huoneen lämmössä.

Ikkunapuutarha vielä odottaa kevättä, siellä ei paljoa vielä versoa. Minun virkkaukseni vihertää ja rivi erilaisia kaktuksia.

Hiukan lisäväriä tuovat keräämäni kivet ja suuri etanan kuori, (jossa onneksi ei koskaan ole ollut asukasta) sekä muutamat kukkapurkit.

Ikkunapuutarha vielä odottaa kevättä, siellä ei paljoa vielä versoa. Minun virkkaukseni vihertää ja rivi erilaisia kaktuksia.

Hiukan lisäväriä tuovat keräämäni kivet ja suuri etanan kuori, (jossa onneksi ei koskaan ole ollut asukasta) sekä muutamat kukkapurkit.

Alimmassa kuvassa näkyvät käsinmaalatut kiinalaiset (?) päälliruukut, joissa on luultavasti pioninkukkia ja lintuja, minusta kauniit. Yllätyksekseni olen löytänyt ruukkuja tähän mennessä 3 kpl, kaikki Ruotsissa, mutta ihan eri kirpputoreilta. Keskimmäisenä alakuvassa alkaa vihertää 2 viikkoa sitten kellarista, talvilevosta tuomani apila, aikanaan Elban saarelta, Italiasta, lomamuistona tuotu. Jonkun viikon kuluttua se alkaa pursuamaan vaaleanpunaisia herkkiä kukkia, jos onnistun tarpeeksi kastelemaan ja lannoittamaan. Kiitollinen kasvi, josta on pikkuhiljaa levinnyt uusia sukupolvia tuttavillekin. Tyhjä ruukku vasemmalla ei ole tyhjä, vaan siellä on gloksiinian (olisiko suppilokukka suomeksi, olen unohtanut suomalaisen nimen) mukula, jonka toivon selvinneen talven yli. Pelkään kastelleeni sitä liikaa talvilevossa, ja odotan ja toivon, että eikö sentään pikkuhiljaa jotain lehden versoa alkaisi ilmestyä mullasta. Siis odotusta, odotusta, kevät on odotusta...