Halloween in natura

Heippa taas,

kuin parantelen huonoa omaatuntoani viimeisten, viipyneiden Gotlannin ja muidenkin kuvieni osalta, niin ajattelin laittaa nämä pari kuvaa tänne ajankohdan sopivuuden vuoksi.

Nythän on taas Halloween-aika. Tuo Amerikasta meillekin levinnyt kaupallinen villitys, josta en lainkaan perusta. Mutta huomasin päivänä muutamana, että luonto, auringon hetkittäin valaistessa atsalean ja japaninvaahteran oranssinpunaisia lehtiä, sekä yön mustuus ja kuutamo villien sadepilvien, kylläkin sopii erinomaisesti sekä väreiltään että tunnelmaltaan Halloweenen viettoon. Kuutamoaika tosin on tainnut kyllä mennä ohi juuri nyt, mutta kuvissa on mielestäni hyvä syksy-yön tunnelma!

Terveisin,

Rosmariini

Onnellinen päivä - A happy day !

Hei blogiystävät,

Päivät pimenevät ja ainakin minua tällä hetkellä väsymys vaivaa, sadeilma painaa, tuntuu harmaalta kun pitkä talvi on taas edessä. Sitten yht'äkkiä on kuin eräänä päivänä auringonsäde tulisi risukasaan! Sattuu pieniä asioita, mutta jotka ilahduttavat niin sanomattomasti. Minulla oli lauantaina viikko sitten sellainen onnenpäivä, jolloin tuntui kuin suoranaisesti aurinko olisi alkanut paistamaan ja iloa on riittänyt edelleenkin.

Sain vierailun mukana lokakuun alkupäivinä Suomesta siellä varastoidun, isäni kauan sitten tekemän mosaiikkipöydän. Puuosat ovat lakattua koivua (tai mäntyä?) ja päällys jäännösmosaiikeista kokoama. En aikanaan sen saatuani ollut aivan tyytyväinen värikombinaatioihin, mutta ei ollut valinnan varaa, koska se päätettiin pääosin käyttää hyväksi muista yhteyksistä jääneitä mosaiikkipaloja. Viime lauantaina aloin tarkemmin tutkimaan aiemmin lamppu- ja kukkapöytänä käytettyä pöytääni, ja miettimään miten sitä nyt käyttäisin. Kukkapöydälle on aina käyttöä, mutta toistaiseksi pöytä on sijoitettu olohuoneeseen ja lämpöpatterin eteen, joten kukkia siihen ei voinut asettaa. Sitten aloin katselemaan erinäisiä koriste- ym. esineitäni ja sitten tuli kuin salamanväläyksenä mieleen Marimekon lasit. Minulla on niitä pieni kokoelma ja kun toin ne esiin ja koettelin pöydän pinnalle, niin ai kuinka ilahduin, sillä pöytähän oli kuin tehty näitä laseja ja niiden värejä toistamaan. Joku voi olla erimieltä näiden sopivuudesta, mutta minun silmääni kombinaatio ilahdutti kovasti ja iloitsen edelleen päivittäin katsellessani näitä värejä. Jatkossa voi tietenkin pöydän paikka ja käyttö muuttua, mutta nyt on näin:

Pyöritellessäni siinä pöytää ja laseja ympäri ja niitä kuvatessani, tuli mies kotiin ruokakauppareissulta. Hän on kiltti ja usein hemmottelee minua hoitamalla sekä ruokaostokset että ruoanlaiton viikonloppuisin. Välillä kokeilemme kyllä kaikenlaista uutta yhdessäkin. Hän tulla tupsahti nyt olohuoneeseen kauppakasseineen ja kädessä myös suuri kukkapaketti. Hämmästyin suuren suuresti. Ei minulla eikä hänelläkään ollut mitään merkkipäivää, eikä muutakaan merkittävää, jota olisi pitänyt juhlistaa kukin näin odottamatta. Mutta hän oli vain päättänyt ostaa minulle kukkia - vieläpä ihania nuppuisia ruusuja, eikä vain yhtä...

...vaan kokonaisen suuren kimpun ihanissa karamelliväreissä, suuria pitkävartisia ruusuja:

Olen niistä ruusuista iloinnut koko viikon, koettanut hoitaa niitä hyvin, laittanut yöllä viileään ja kantanut taas päiväksi huoneeseen ihailtavaksi. Voitte myös olla varmoja, että olen niitä myös kuvannut! Ja nyt viikkoa myöhemmin ruusut ovat avautuneet ja ovat edelleen aivan upeita, eikä yksikään niistä ole nuokahtanut vielä! Mikä onnen päivä minulla olikaan ja iloa riittää yhä!!!

Hyvää syksyn jatkoa ja onnellisia päiviä teillekin!

toivottaa Ruusumar..eeeii kun siis Rosmariini

Syksykavalkaadi

Hyvät ystävät,
Kuinka tämä saattoi taas tapahtua? Olemme lähes talven kynnyksellä! Näin kyllä muutamia keltaisia lehtiä koivussa, mutta ei nyt yksi keltainen koivunlehti syksyä tee.... Vastahan ihailin juuri kauniita georginen kukkia puutarhassani aamuauringossa....



....sitten huomasin, että muutamat puutarhamansikan lehdet olivat saaneet kauniita värejä.


Ja sitten alkoi jatkuvasti sataa, ja ruusunmarjatkin punertuivat, ja taas satoi....

Pieni etana kiipesi sateelta turvaan myöhäisenä kasvaneeseen ja vielä urheana kukkivaan auringonkukkaan...

Viimeiset upeat ruusuni sade sen sijaan runteli heti rumaksi.

Useammat lehdet alkoivat punertaa...

....ja päivät kävivät lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi. Mökille tehtiin syysvisiitti ja laitettiin paikkoja talvikuntoon. Sadepilvet pyörivät taivaalla.

Ja vesi tuntui jo kylmältä ja oli saanut myös syksyn värisävyt.

Mökkitontille oli ilmestynyt ennäysmäärä sieniä, sekä kanttarelleja että erilaisia rouskuja, joita en muista koskaan ennen löytäneeni sieltä...

Oli pakko uskoa että syksy oli auttamattomasti käsillä, vaikka minä blogissakin vielä elelin kesämuistoissa, eli Gotlannin reissussa, jonka käsittelykin oli edelleen kesken. Puhumattakaan Italian matkasta, kesälomasta ja kaikista muista kuvistani. Ja nyt oli jo uusi matka mielessä. Pois syksyn alta ja pimeästa ja sateesta. Oli pakko saada vielä hieman aurinkoa kroppaan. Niinpä lähdimme lokakuun toisella viikolla La Mangaan, Espanjaan, joka totesimme vielä olevan melko varma aurinkopaikka. Matka eteni kuitenkin ensin Sveitsin kautta, missä kävimme toteamassa, että poikamme oli lopultakin saanut kunnon opiskelija-asunnon jouduttuaan asumaan 3 viikkoa teltassa (!!!) opiskelun alussa, kun ei koulu eivätkä asuntomarkkinat Lausannessa pystyneet tarjoamaan mitään vaihtoehtoa. Matkamme oli erittäin onnistunut, siitä myöhemmin lisää.

Kun olimme tämän syysloman jälkeen koteutuneet näimme kuinka pimeää oli jo todella tullut.

Ja kuinka ollakaan, parin -5 - -6 asteisen pakkasyön jälkeen oli torstai-iltana ensi lumen vuoro meidän kulmillamme. Aamulla oli noin sentin verran lunta ruohikoissa, lehdillä ja asfaltilla. Mutta ennen kuin ehdin ikuistamaan sitä kamerallani, oli se jo hävinnyt perjantai-iltaan mennessä. Lumi näyttikin maisemassa vielä aika omituiselta, sillä monet pensaat ja puut ovat yhä säilyttäneet lehtensä jopa vihreinäkin vielä.

Mutta uskottava kai on, että talveen olemme menossa, nyyyh, nyyyhh! Minä kyllä vielä palaan kesään ja kesäkuviin lähiaikoina, en antaudu talvelle vielä!!

Terveisin,

Rosmariini

Gotland - 4

Hei !

Jatkoa Gotlannin reissuumme:

Monet paikat Gotlannissa olivat vielä suljettuina viikolla 24 kesäkuussa, jolloin me vierailimme siellä. Mm. niin myös tämä Kunstnergården, jonne olisin mielelläni halunnut pistäytyä. No, nyt jäi paljon nähtävää seuraavaa Gotlannin käyntiä varten, milloin se sitten tapahtuisikin...?

Mutta vietimme siitä huolimatta monta erittäin antoisaa päivää Gotlannissa, ja saimme sekä kokea että nähdä paljon siellä. Eräänä iltapäivänä me tytöt teimme"taide- ja kulinaarisen" retken, poikien jäädessä siksi ajaksi seuraamaan jalkapallo-ottelua TV:stä, olimmehan Gotlannissa juuri "pahimpaan" aikaan jalkapallon MM-otteluita silmällä pitäen!

Ensimmäiseksi poikkesimme "Fide Fajans'iin", viehättävään pieneen porsliinikauppaan, melkein keskellä metsää, tien varrella, kun näimme, että se oli auki. Olimme jo kerran aikaisemmin ajaneet sen ohi ja silloin pahoitelleet, kun se oli suljettu.

Nyt saimme ihailla hauskoja fajanssikulhoja ja kauniita vateja ja niitä oli ostanut mielellään enemmänkin, mutta taas piti yrittää pitää mielessä täpö täyteen lastattu automme tulomatkalla, mikä ei suinkaan avannut mahdollisuuksia suurien lautasten tai määrien ostamiselle kotiinkaan päin. Jotakin pientä piti kuitenkin saada muistoksi!

Jatkoimme matkaamme eteläänpäin ja suuntana oli Vamlingbo.

Vamlingbossa sijaitsee mm. Lars Janssonin museo. Hän on erittäin taitava akvarellisti, joka hienosti ja herkästi kuvaa lintuja pensselillään. Lars Jansson asuu itse Gotlannissa, ja jo vuosia sitten luin hänestä ja lintukuvistaan. Eräässä vanhassa sisustuslehdessä näin myös kerran artikkelin hänen rakentamastaan kaunislinjaisesta gotlantilaistyylisestä talostaan. Hänen museossaan tapasimme hänen tyttärensä, joka möi lippuja, tauluja ja julisteita. Taulujen hinnat olivat melko korkeita meikäläisen matkabudjetille, joten me kaikki tytöt tyydyimme ostamaan lintukuvia vain julisteina. Tässä muutama lintukuva valokuvattuna seiniltä:

Kuvia akvarelleista laseineen ei ole helppo ottaa ja tähän kuvaan on siksi tullut mukaan myös yksi rakennuksen kauniista vanhoista ikkunasyvennyksistä, joka heijastuu lasin pintaan.

Tämä Lars Jonssonin punatulkku oli kuin joulukortti ja minusta myös niin upea, että tuntui kuin se olisi voinut äkkiä lehahtaa taulusta lentoon.


Naapurirakennuksesta löysimme aivan ihanan pienen kahvilan. Rakennukset jo sinänsä olivat kauniita ja vanhoja, mutta kahvila oli myös sisustettu epätavallisen kauniisti ja kodikkaasti. Nuo syvät ikkunasyvennykset ja paksut kalkitut seinät antavat jo itsellään hauskan tunnelman, mutta lisäksi oli kahvila sisustettu kauniilla vanhoilla kalusteilla, ja vaaleanpunaiset pelargoniat ikkunoilla ja kukkataulut seinillä olivat hieno lisä, puhumattakaan koristelluista sohvatyynyistä, kukkamaljakoista, kynttilänjaloista, hauskoista lautasista, tyyliin sopivasta pöytäliinasta ja jopa koristelluista kärpäsverkosta leivonnaisten yllä! Tilasimme salaattia, fetajuustopiirakanpalat, tuoretta leipää ja gotlantilaista riisipannukakkua salmbär-hillon ja kermavaahdon kera. Kaikki aivan ihanan tuoretta, maukasta ja suussa sulavaa!

Lars Jonssonin museo sijaitsee Vamlingsbon Prästgårdenin eli pappilan tiloilla, joten kirkko oli aivan naapurissa. Minä, joka en ole erityisen uskonnollinen, mutta aina käyn katsomassa kirkkoja sisältä jos voin, juoksin tietysti myös tätä vanhaa kaunista kirkkoa tutkimaan ja kuvaamaan. Kirkon lähellä tuoksui ihanasti terva, sen vanhat ovet oli juuri hiljattain tervattu. Kirkko on pääosin rakennettu 1250-luvulla, mutta torni rakennettiin 1350. Se oli tietojen mukaan alunperin korkeampi, mutta salaman lyötyä siihen 1817 se korjattiin matalammaksi. Kirkko on restauroitu vuosina 1900, uudelleen 1961 ja viimeksi 1988. Kirkossa oli runsaasti kauniita seinä- ja kattomaalauksia, historian mukaan vuosilta 1275 ja n. 1300, lyijylasi-ikkunoita asennettiin vasta paljon myöhemmin. Erittäin koristeellinen ja värikäs saarnastuoli on 1600 luvulta. Uskomatonta miten nuo kaikki ovat säilyneet niin hyvin ja kauniina meidän päiviimme asti.

Jos olisin ollut "kiipeilyiässä" ja kehdannut, niin tähän pappilan puiston suureen puuhun olisi ollut kiva kiivetä, sinne olisi voinut vaikka rakentaa majankin!

Nyt oli kuitenkin pakko istahtaa autoon ja hieman kurvitellan pikkuteitä, maisemia ihaillen ja joitakin ruokaostoksia tehden pikkuhiljaa palailimme taloomme Havdehemsissä, Näsissä, missä nälkäinen jalkapalloon kuvaruudun välityksellä osallistunut miesväki jo odottelikin.

Jatkoa seuraa...!

Terveisin, Rosmariini

Gotland - 3

Hei blogilaiset!

Pitkän odotuksen jälkeen tulee tässä jatkoa kesäkuun Gotlannin makamme kuvasadosta. Osa 3.

Ilman kummempia selityksiä ensin erilaisia kuvakulmia Visbyn kaduilta, näyteikkunoista, sekä puodeista. Sitten kuvia ihanasta Creperiestä, joka sijaitsi pienessä somassa talossa, ovessa kiva pitsi-ikkuna. Siellä nautimme (tosin pitkän odotuksen jälkeen!) ihanat crepit, ensin kanan, peston, fetajuuston ja salaatin kera, jälkiruokana toinen saframijäätelön, kerman ja "salmbär"-hillokkeen kera. En ole vielä löytänyt vastiketta tuolle samlbär-marjalle suomeksi. Sitä käytettiin paljon Gotlannissa sekä hilloina että mehuina ja on kaiketi tyypillinen marja siellä.

Hyvältä ainakin kaikki maistui ja Creperie oli aivan hauska paikka, mutta osuimme sinne juuri

lounasruuhkan aikaan - siitä johtui pitkä odotuksemme, mutta se ehdottomasti kannatti!!

Tästä voisi sanoa kuin vanhassa TV-mainoksessa, että "aina matkanne varrella Esso", no siis tässä tapauksessa Marimekko siis!! Visbyssäkin, ja pääkadun varrella tietenkin.

Upea köynnäskasvi, olikohan nimeltään "sininen sade" (Blåregn) ryöppysi yli aidan muutamassa paikassa pikku kujilla. Hyvää viikonloppua kaikille!

Rosmariini