Gotland - 5

Heippa!

Kukkia marraskuussa??? Kyllä, tämän pimeyden, sateen, loskan, rännän ja pakkasenkin keskellä ajattelen kesää enemmän kuin joulua! Joulun ajattelemiseen ovat sensijaan monet muut ryhtyneet jo täysin voimin. Oslo S eli Oslon päärautatieasema koristeltiin kimallusnauhoin, lamppuköynnöksin ja joulukuusin jo lokakuun viimepäivinä. Monet kaupat ovat myös jo koristelleet ikkunoita joulukoristein ja tavaroin. Minullahan menee joulu jo melkein väärään kurkkuun niin aikaisesta "jouluttamisesta". Minä sen sijaan paikkailen vielä ja jälleen kerran huonoa omaatuntoani Gotlannin viipyvien kuvien takia, ja mikä pahinta, täytyy myöntää etten tullut valmiiksi tälläkään kertaa, vaikka niin olin ajatellut! On pakko laittaa vielä yksi jakso, jotta saan matkamme "kohtuulliseen loppuun". Tällä kertaa seuraavaa:

Olimme etukäteen lukeneet useista gallerioista ja taidenäyttelyistä Gotlannissa. Tietä kysyen löysimme erääseen niistä ilman kylttejä, joiden puuttumista ihmettelimme. Koputimme ovelle ja ystävälliset omistajat totesivat todella täällä olevan gallerian, mutta senkin aukeavan vasta seuraavalla viikolla eli vasta meidän lähdettyämme. Kun he kuulivat meidän tulleen kahdesta naapurimaasta ja nimenomaan tutustumaan Gotlantiin ja mielellämme olisimme nähneet hieman taidettakin, oli avasi tämä vanhempi pariskunta ilomielin gallerian ovet meille erikoisesti näin etukäteen. Galleria oli uudelleen sisutetussa ladossa ja taulut jo paikallaan odottamassa avausta. Kun olimme saaneet nähdä varsinaisen näyttelyn ja ihailimme heidän kaunista vanhaa taloaan, kutsuivat he sisälle katsomaan sitäkin. He olivat monien vuosien aikana sekä kunnostaneet taloa, että myös sisustaneet sen kauniilla vanhoilla esineillä, tauluilla, huonekaluilla ja antiikilla. Ilmeni myös, että heidän kaunis kotinsa oli myös kuvattu suureen kauniiseen Gotlantia kuvaavaan kuvateokseen. Saimme ihailla sekä kirjan kuvia, että huoneita ja esineitä todellisuudessa pariskunnan kertoessa samalla tarinaansa. He asustavat talvisin Tukholmassa, mutta kesäisin tässä kauniissa vanhassa talossaan ja pitävät silloin galleriaa.

Kaunis talo ja sisäänkäynti "pitsikuisteineen" sekä tunnelmallisesti sisustettu eteisaula.
Ruokasali, jota komisti kaunis vanha takka ja pöydällä ihana pitsiliina sekä kaunis ikivanha soppakulho. Seinissä ajanmukaiset tapetit.

Kaksi kaunotarta: Sisällä kaunis vanha nukkeneiti pitsimekkoineen ja ulkona puutarhassa moderni torso sitäkin alastomampana.

Syvät ikkunasyvennökset paksuissa seinissä, joille saattoi kerätä kauniita vanhoja pikkuesineitä. Puutarhassa piti vartiota ja järjestystä komea kukko, joka samalla komensi

kanalaumaansa. Kaikki saivat rapsutella vapaasti pensaiden alla ja kulkea vapaasti pihanurmikoilla. Mikä idylli!Lampaat, kirkot, kiviaidat, tuulimyllyt ja kukat sekä matala maisema suorine teineen, ovat asioita jotka ovat minulle erikoisesti jääneet päällimmäisinä muistoina Gotlannista. Tässä jälleen eräs kirkoista, joka oli erikoinen sikäli, että jokaisen puupenkin päähän oli kiinnitetty portti ja jokaiseen oli maalattu kaunis kuva, hieman erilainen joka portissa, kukaties ehkä kunkin perheen tai suvun mukaan. Olikohan tämä hieman rikkaamman seudun kirkko, kun kirkossa muutenkin oli paljon maalauksia.

Jälleen eräs vanha, muistaakseni 1700-luvun tila, nykyisin museoksi muutettu, nimeltään

Katthult, melkein kuin Astrid Lindgrenin Eemilissä, mutta Eemilistä tässä Katthultissa ei kyllä näkynyt jälkeäkään. Muista asukkaista ja paikkakunnan ihmisistä, historiasta, vaatteista, tavoista ja esineistä oli kyllä kerätty tänne paljon nähtävää.

Ihmettelimme näitä "laatkoita" rakennuksen seinässä, mutta ilmeni, että ne eivät olleet sen enempää "kyyhkyslakkoja" kuin muitakaan lintupönttöjä, vaan yksinkertaisesti aikanaan rakennettu suojaamaan seinän sisästä ulospistäviä tukiparrujen päitä lahoamselta.

Yksinkertainen ratkaisu: ulkovessa rakennettu sisään kiviaitaan, samalla tuli hieman suojaa

sivuilta ja katto pään päälle. Saattoi olla, että tämä oli varattu palvelusväelle, ehkä talon hienommalla väellä oli suojatumpi paikka sisätiloissa??Ja sitten maisema jälleen varastorakennuksen ikkuna-aukosta, voiko harmoonisempaa löytyä.

Tuulimyllyt ovat lähellä sydäntäni, siis nämä vanhat puiset normaalit myllyt, joiden avulla jauhettiin jauhoja.Sama mylly tien varresta kuvattuna, mukana kiviaita ja kukat... täällä tykkäisin asua!Ja se "oman tilamme" mylly. Hieman rapistuneempi kuin edellinen valitettavasti, mutta kaunis omassa harmaudessaan......ja aivan kyljessään nuokkui kaverinsa, tämä vanha traktori antamassa hieman väriä omilla kauhtuneilla punakyljillään!

Mutta niistä tuulimyllyistä . Kauhistuimme ensin Gotlannin taloomme tullessamme nähdessämme nämä uuden ajan tuulimyllyt matkan päästä ja ajattelimme, että kauhistus jos joudumme asumaan noiden naapurissa. Onneksi nämä hirviöt jäivät kuitenkin meiltä täysin piiloon kauemmasa metsien taakse ja rannan läheisyyteen, niin ettemme sen enempää niitä juuri nähneet emmekä lainkaan myöskään kuulleet. Ne eivät siis häirinneet lomaaamme muuten kuin automatkoillamme, jolloin ne silloin tällöin siellä täällä putkahtivat horisonttiin, mutta en voi muuta kuin pahoitella, että olemme tulleet siihen pisteeseen, että sellaisia rakennelmia on pakko pystyttää energian takaamiseksi. Sancho Pancha olisi varmaan juossut karkuun ja ehkä nytkin "kääntyy haudassaan" noiden "myllyjen" takia!

Mainitsin kukat eräänä muistoihin jääneenä asiana. Tässä eräs kukkaelämyksistäni:

äkkiä metsäisen ja tyhjän tien varressa aukeaa niityn tapainen, joka oli täynnään villinä kasvavia ja ihanasti kukkivia akilleijoja, vaalensinisiä ja aivan suloisia KERROTTUJA vaaleanpunaisia, kuin prinsessojen juhlamekkoja! Oli pakko poimia muutamia mukaan, ja ne

olivat vielä ihanassa kukassa vielä seuraavaan viikkoon mökillämmekin.

Mainitsin, että Gotlannissa on melko matalat maisemat ja sen ansiosta myös tiet on ollut helppo rakentaa myös suoriksi. Tällaisia perspektiivejä näimme usein, ja kun mutka lopulta tuli, se saattoi olla 90% - ehkä silloin käännyimme jonkun tiluksien rajapyykin ympäri! Täällä on varmasti helppo ajella polkupyörillä, ja kun etäisyydetkään eivät ole kovin valtavia, niin saareen tutustuminen sillä tavalla olisi varmaan aika hauskaa!Tämän lokin onnistuin kuvaamaan asuinpaikkamme lähellä olevassa Nissestrandissa eli Nissen rannassa. Sieltä löytyi yllätykseksemme myös hauskan näköinen ruokapaikkakin aivan rantaviivan tuntumasta, joka myös näytti olevan auki sekä iltaisin kuin myös viikonloppuna. Valitettavasti löysimme paikan vasta viimeisenä päivänämme, olimmekohan aikaisemmin lähteneet "merta edemmäs kalaan"?? Sinne jäi kuitenkin Lokki taistelemaan tuulta vastaan, joka tänä päivänä oli melko kova, mutta kerta kerran jälkeen se päästi tuulen painamaan itsensä n. 20 metriä taaksepäin, ponnistaakseen sitten jälleen saman verran eteen, ja jälleen sama uudelleen. Toivoiko saavansa päivälliskalan pintavedessä tähtäimeensä, vai oliko tämä vain päivän liikuntahetki?
Ja ne kukat, ne kukat - kaikki tuntemattomat ja tuntemani. Mutta valmut ovat ainakin yksi

ilopilkku, joita näki siellä täällä peltojen reunassa ja värinsä takia erottuivat hyvin. Ja kuten totesin, sekä iloksenne että/tai harmiksenne, on tulossa vielä yksi pätkä Gotlantia, hieman Visbystä, hieman rannoista, eläimistä ja erikoisesta paikasta nimeltä Krusmyntagården.

Näkemisiin,

Rosmariini

Halloween in natura

Heippa taas,

kuin parantelen huonoa omaatuntoani viimeisten, viipyneiden Gotlannin ja muidenkin kuvieni osalta, niin ajattelin laittaa nämä pari kuvaa tänne ajankohdan sopivuuden vuoksi.

Nythän on taas Halloween-aika. Tuo Amerikasta meillekin levinnyt kaupallinen villitys, josta en lainkaan perusta. Mutta huomasin päivänä muutamana, että luonto, auringon hetkittäin valaistessa atsalean ja japaninvaahteran oranssinpunaisia lehtiä, sekä yön mustuus ja kuutamo villien sadepilvien, kylläkin sopii erinomaisesti sekä väreiltään että tunnelmaltaan Halloweenen viettoon. Kuutamoaika tosin on tainnut kyllä mennä ohi juuri nyt, mutta kuvissa on mielestäni hyvä syksy-yön tunnelma!

Terveisin,

Rosmariini

Onnellinen päivä - A happy day !

Hei blogiystävät,

Päivät pimenevät ja ainakin minua tällä hetkellä väsymys vaivaa, sadeilma painaa, tuntuu harmaalta kun pitkä talvi on taas edessä. Sitten yht'äkkiä on kuin eräänä päivänä auringonsäde tulisi risukasaan! Sattuu pieniä asioita, mutta jotka ilahduttavat niin sanomattomasti. Minulla oli lauantaina viikko sitten sellainen onnenpäivä, jolloin tuntui kuin suoranaisesti aurinko olisi alkanut paistamaan ja iloa on riittänyt edelleenkin.

Sain vierailun mukana lokakuun alkupäivinä Suomesta siellä varastoidun, isäni kauan sitten tekemän mosaiikkipöydän. Puuosat ovat lakattua koivua (tai mäntyä?) ja päällys jäännösmosaiikeista kokoama. En aikanaan sen saatuani ollut aivan tyytyväinen värikombinaatioihin, mutta ei ollut valinnan varaa, koska se päätettiin pääosin käyttää hyväksi muista yhteyksistä jääneitä mosaiikkipaloja. Viime lauantaina aloin tarkemmin tutkimaan aiemmin lamppu- ja kukkapöytänä käytettyä pöytääni, ja miettimään miten sitä nyt käyttäisin. Kukkapöydälle on aina käyttöä, mutta toistaiseksi pöytä on sijoitettu olohuoneeseen ja lämpöpatterin eteen, joten kukkia siihen ei voinut asettaa. Sitten aloin katselemaan erinäisiä koriste- ym. esineitäni ja sitten tuli kuin salamanväläyksenä mieleen Marimekon lasit. Minulla on niitä pieni kokoelma ja kun toin ne esiin ja koettelin pöydän pinnalle, niin ai kuinka ilahduin, sillä pöytähän oli kuin tehty näitä laseja ja niiden värejä toistamaan. Joku voi olla erimieltä näiden sopivuudesta, mutta minun silmääni kombinaatio ilahdutti kovasti ja iloitsen edelleen päivittäin katsellessani näitä värejä. Jatkossa voi tietenkin pöydän paikka ja käyttö muuttua, mutta nyt on näin:

Pyöritellessäni siinä pöytää ja laseja ympäri ja niitä kuvatessani, tuli mies kotiin ruokakauppareissulta. Hän on kiltti ja usein hemmottelee minua hoitamalla sekä ruokaostokset että ruoanlaiton viikonloppuisin. Välillä kokeilemme kyllä kaikenlaista uutta yhdessäkin. Hän tulla tupsahti nyt olohuoneeseen kauppakasseineen ja kädessä myös suuri kukkapaketti. Hämmästyin suuren suuresti. Ei minulla eikä hänelläkään ollut mitään merkkipäivää, eikä muutakaan merkittävää, jota olisi pitänyt juhlistaa kukin näin odottamatta. Mutta hän oli vain päättänyt ostaa minulle kukkia - vieläpä ihania nuppuisia ruusuja, eikä vain yhtä...

...vaan kokonaisen suuren kimpun ihanissa karamelliväreissä, suuria pitkävartisia ruusuja:

Olen niistä ruusuista iloinnut koko viikon, koettanut hoitaa niitä hyvin, laittanut yöllä viileään ja kantanut taas päiväksi huoneeseen ihailtavaksi. Voitte myös olla varmoja, että olen niitä myös kuvannut! Ja nyt viikkoa myöhemmin ruusut ovat avautuneet ja ovat edelleen aivan upeita, eikä yksikään niistä ole nuokahtanut vielä! Mikä onnen päivä minulla olikaan ja iloa riittää yhä!!!

Hyvää syksyn jatkoa ja onnellisia päiviä teillekin!

toivottaa Ruusumar..eeeii kun siis Rosmariini

Syksykavalkaadi

Hyvät ystävät,
Kuinka tämä saattoi taas tapahtua? Olemme lähes talven kynnyksellä! Näin kyllä muutamia keltaisia lehtiä koivussa, mutta ei nyt yksi keltainen koivunlehti syksyä tee.... Vastahan ihailin juuri kauniita georginen kukkia puutarhassani aamuauringossa....



....sitten huomasin, että muutamat puutarhamansikan lehdet olivat saaneet kauniita värejä.


Ja sitten alkoi jatkuvasti sataa, ja ruusunmarjatkin punertuivat, ja taas satoi....

Pieni etana kiipesi sateelta turvaan myöhäisenä kasvaneeseen ja vielä urheana kukkivaan auringonkukkaan...

Viimeiset upeat ruusuni sade sen sijaan runteli heti rumaksi.

Useammat lehdet alkoivat punertaa...

....ja päivät kävivät lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi. Mökille tehtiin syysvisiitti ja laitettiin paikkoja talvikuntoon. Sadepilvet pyörivät taivaalla.

Ja vesi tuntui jo kylmältä ja oli saanut myös syksyn värisävyt.

Mökkitontille oli ilmestynyt ennäysmäärä sieniä, sekä kanttarelleja että erilaisia rouskuja, joita en muista koskaan ennen löytäneeni sieltä...

Oli pakko uskoa että syksy oli auttamattomasti käsillä, vaikka minä blogissakin vielä elelin kesämuistoissa, eli Gotlannin reissussa, jonka käsittelykin oli edelleen kesken. Puhumattakaan Italian matkasta, kesälomasta ja kaikista muista kuvistani. Ja nyt oli jo uusi matka mielessä. Pois syksyn alta ja pimeästa ja sateesta. Oli pakko saada vielä hieman aurinkoa kroppaan. Niinpä lähdimme lokakuun toisella viikolla La Mangaan, Espanjaan, joka totesimme vielä olevan melko varma aurinkopaikka. Matka eteni kuitenkin ensin Sveitsin kautta, missä kävimme toteamassa, että poikamme oli lopultakin saanut kunnon opiskelija-asunnon jouduttuaan asumaan 3 viikkoa teltassa (!!!) opiskelun alussa, kun ei koulu eivätkä asuntomarkkinat Lausannessa pystyneet tarjoamaan mitään vaihtoehtoa. Matkamme oli erittäin onnistunut, siitä myöhemmin lisää.

Kun olimme tämän syysloman jälkeen koteutuneet näimme kuinka pimeää oli jo todella tullut.

Ja kuinka ollakaan, parin -5 - -6 asteisen pakkasyön jälkeen oli torstai-iltana ensi lumen vuoro meidän kulmillamme. Aamulla oli noin sentin verran lunta ruohikoissa, lehdillä ja asfaltilla. Mutta ennen kuin ehdin ikuistamaan sitä kamerallani, oli se jo hävinnyt perjantai-iltaan mennessä. Lumi näyttikin maisemassa vielä aika omituiselta, sillä monet pensaat ja puut ovat yhä säilyttäneet lehtensä jopa vihreinäkin vielä.

Mutta uskottava kai on, että talveen olemme menossa, nyyyh, nyyyhh! Minä kyllä vielä palaan kesään ja kesäkuviin lähiaikoina, en antaudu talvelle vielä!!

Terveisin,

Rosmariini

Gotland - 4

Hei !

Jatkoa Gotlannin reissuumme:

Monet paikat Gotlannissa olivat vielä suljettuina viikolla 24 kesäkuussa, jolloin me vierailimme siellä. Mm. niin myös tämä Kunstnergården, jonne olisin mielelläni halunnut pistäytyä. No, nyt jäi paljon nähtävää seuraavaa Gotlannin käyntiä varten, milloin se sitten tapahtuisikin...?

Mutta vietimme siitä huolimatta monta erittäin antoisaa päivää Gotlannissa, ja saimme sekä kokea että nähdä paljon siellä. Eräänä iltapäivänä me tytöt teimme"taide- ja kulinaarisen" retken, poikien jäädessä siksi ajaksi seuraamaan jalkapallo-ottelua TV:stä, olimmehan Gotlannissa juuri "pahimpaan" aikaan jalkapallon MM-otteluita silmällä pitäen!

Ensimmäiseksi poikkesimme "Fide Fajans'iin", viehättävään pieneen porsliinikauppaan, melkein keskellä metsää, tien varrella, kun näimme, että se oli auki. Olimme jo kerran aikaisemmin ajaneet sen ohi ja silloin pahoitelleet, kun se oli suljettu.

Nyt saimme ihailla hauskoja fajanssikulhoja ja kauniita vateja ja niitä oli ostanut mielellään enemmänkin, mutta taas piti yrittää pitää mielessä täpö täyteen lastattu automme tulomatkalla, mikä ei suinkaan avannut mahdollisuuksia suurien lautasten tai määrien ostamiselle kotiinkaan päin. Jotakin pientä piti kuitenkin saada muistoksi!

Jatkoimme matkaamme eteläänpäin ja suuntana oli Vamlingbo.

Vamlingbossa sijaitsee mm. Lars Janssonin museo. Hän on erittäin taitava akvarellisti, joka hienosti ja herkästi kuvaa lintuja pensselillään. Lars Jansson asuu itse Gotlannissa, ja jo vuosia sitten luin hänestä ja lintukuvistaan. Eräässä vanhassa sisustuslehdessä näin myös kerran artikkelin hänen rakentamastaan kaunislinjaisesta gotlantilaistyylisestä talostaan. Hänen museossaan tapasimme hänen tyttärensä, joka möi lippuja, tauluja ja julisteita. Taulujen hinnat olivat melko korkeita meikäläisen matkabudjetille, joten me kaikki tytöt tyydyimme ostamaan lintukuvia vain julisteina. Tässä muutama lintukuva valokuvattuna seiniltä:

Kuvia akvarelleista laseineen ei ole helppo ottaa ja tähän kuvaan on siksi tullut mukaan myös yksi rakennuksen kauniista vanhoista ikkunasyvennyksistä, joka heijastuu lasin pintaan.

Tämä Lars Jonssonin punatulkku oli kuin joulukortti ja minusta myös niin upea, että tuntui kuin se olisi voinut äkkiä lehahtaa taulusta lentoon.


Naapurirakennuksesta löysimme aivan ihanan pienen kahvilan. Rakennukset jo sinänsä olivat kauniita ja vanhoja, mutta kahvila oli myös sisustettu epätavallisen kauniisti ja kodikkaasti. Nuo syvät ikkunasyvennykset ja paksut kalkitut seinät antavat jo itsellään hauskan tunnelman, mutta lisäksi oli kahvila sisustettu kauniilla vanhoilla kalusteilla, ja vaaleanpunaiset pelargoniat ikkunoilla ja kukkataulut seinillä olivat hieno lisä, puhumattakaan koristelluista sohvatyynyistä, kukkamaljakoista, kynttilänjaloista, hauskoista lautasista, tyyliin sopivasta pöytäliinasta ja jopa koristelluista kärpäsverkosta leivonnaisten yllä! Tilasimme salaattia, fetajuustopiirakanpalat, tuoretta leipää ja gotlantilaista riisipannukakkua salmbär-hillon ja kermavaahdon kera. Kaikki aivan ihanan tuoretta, maukasta ja suussa sulavaa!

Lars Jonssonin museo sijaitsee Vamlingsbon Prästgårdenin eli pappilan tiloilla, joten kirkko oli aivan naapurissa. Minä, joka en ole erityisen uskonnollinen, mutta aina käyn katsomassa kirkkoja sisältä jos voin, juoksin tietysti myös tätä vanhaa kaunista kirkkoa tutkimaan ja kuvaamaan. Kirkon lähellä tuoksui ihanasti terva, sen vanhat ovet oli juuri hiljattain tervattu. Kirkko on pääosin rakennettu 1250-luvulla, mutta torni rakennettiin 1350. Se oli tietojen mukaan alunperin korkeampi, mutta salaman lyötyä siihen 1817 se korjattiin matalammaksi. Kirkko on restauroitu vuosina 1900, uudelleen 1961 ja viimeksi 1988. Kirkossa oli runsaasti kauniita seinä- ja kattomaalauksia, historian mukaan vuosilta 1275 ja n. 1300, lyijylasi-ikkunoita asennettiin vasta paljon myöhemmin. Erittäin koristeellinen ja värikäs saarnastuoli on 1600 luvulta. Uskomatonta miten nuo kaikki ovat säilyneet niin hyvin ja kauniina meidän päiviimme asti.

Jos olisin ollut "kiipeilyiässä" ja kehdannut, niin tähän pappilan puiston suureen puuhun olisi ollut kiva kiivetä, sinne olisi voinut vaikka rakentaa majankin!

Nyt oli kuitenkin pakko istahtaa autoon ja hieman kurvitellan pikkuteitä, maisemia ihaillen ja joitakin ruokaostoksia tehden pikkuhiljaa palailimme taloomme Havdehemsissä, Näsissä, missä nälkäinen jalkapalloon kuvaruudun välityksellä osallistunut miesväki jo odottelikin.

Jatkoa seuraa...!

Terveisin, Rosmariini