Hevosia - Horses

Hei Ystävät, Hi Friends, (English resymé at the end)

Nyt on vuosi hyvässä vauhdissa ja päivät vaalenevat ja pitenevät hetki hetkeltä. On ihanaa ajatella, että olemme menossa jälleen kevättä ja kesää kohden.

Vihreitä laitumia saamme kuitenkin vielä odottaa, mutta ajattelin esitellä meidän hevosemme tai oikeammin mieheni hevoset. Ne tosin eivät ole ihan eläviä, ja palveluksestakin jo vapautettuja, kun ovat niin iäkkäitä ja kuluneita. Nämä eivät ole Dala-hevosia (Taalainmaan hevosia Ruotsista), vaan ehkä Fjordingeja (norjalaisia vuonohevosia) tai sitten tuntemattomia rodultaan, mutta ovat joka tapauksessa olleet rakkaita leikkikaluja mieheni lapsuudessa. Tarina kertoo, että eräs sukulaissetä, joka toimi vanginvartijana olisi tuonut ne mukanaan taloon. ja että ne olisivat siis joidenkin vankien Oslon piirivankilassa vapaa-aikanaan veistelemiä. Useimmiten viettävät hevoset nykyään aikaansa kirjahyllyn ylimmällä hyllyllä, mutta silloin tällöin jokin niistä pääsee enemmän esille, kuten näistä neljästä suurin nyt, koristaen keittiön sinisävyistä ikkunaa.

A new year has started and we get brighter and longer days one by one. We got to wait for green fields stil a while, but I wished to prensent you our, or actually my husband's, horses.

These are not alive, and not at service or work more, they are too old and tired for that, but they have been very dear toys in my husband's childhood. History tells that they are made by some prisoners on their lazy time, and an uncle who worked as a guardian took them with him to children. Now and then decorate these horses our home on different places, the biggest one just now our kitchen window in blue tones.

Tammikuu pian lopussa! Hyvää helmikuuta!

Terveisin Rosmariini

January soon at the end! Have a nice February!

Greetings, from Rosmariini

Vuosi on vaihtunut 2010 - 2011 A new year

Hei ystävät! Oikein hyvää uutta vuotta! Voihan kai vielä niin toivottaa, vaikka olemmekin jo päässeet tammikuun puoliväliin. En mitenkään ole aikaisemmin saanut kerättyä ja muokattua kuvia valmiiksi blogin päivittämiseksi. Toivotukseni tulivat tässä erään viime vuoden joulukuisen auringonlaskun mukana. Kuva otettu työpaikkani ikkunasta n. klo kolmen paikkeilla iltapäivällä auringon painuessa Oslo-vuonoon. Vasemmassa alakulmassa pilkistää hieman oopperatalon kulmaa. Näistä työpaikallani ottamistani kuvista voin kerran tulevaisuudessa laittaa oiken oman koosteen, niitä on tullut silloin tällöin näppäiltyä, kännykkäkameralla kyllä enimmäkseen.

Joulu oli ja meni, niin kuin aina, liian nopeasti. Sitten vähitellen syttyivät kynttilät uuden vuoden aattoiltaan.

Meidän uuden vuoden illallisemme koostui lähes täysin meren antimista. Gratinoituja hummereita, tässä vielä ennen gratinointia, gratinoiduista kampasimpukoista, soijakastikkeessa valmistetuista meriravunpyrstöistä, suuren kamtshatka (onko se oikea nimi suomeksi??)ravun koivista, sekä tavallisista katkaravuista. Lisänä riisiä joka oli ensin keitetty ja sitten paistettu parikapalasten ja kevätsipulien kera, sekä valkosipulimajoneesia ja raikasta sekasalaattia. Valikoima oli suuri siksi, että joukkomme piti kovin erilaisista asioista, joku ei pidä katkaravuista, mutta rakastaa meriravunpyrstöjä, joku ei syö hummeria, mutta pitää muista äyriäisitä. Näin löytyi jokaiselle jotakin mieliruokaa. Jälkiruoaksi oli suklaamousse, joka oli valmistettu sekä tummasta että vaaleasta suklaasta. Se kelpasi kaikille, niin ettei useampia vaihtoehtoja ollut edes tarjolla! Kaikista lajeista ei tullut otettua kuvia valmistuskiireessä.

Ennen ateriaa tarjoiltiin naisväelle mansikkamojitot, kaunis väri ja ihana maku (vasen kuva). Miehet valitsivat mitä kukin tykkäsi. Aterialla nautittiin poreilevaa kuohuviiniä ja raikasta vettä.

Kuningas piti TV:ssä tradition mukaisen puheensa uuden vuoden aattoiltana. Pääministerin vuoro oli seuraana aamupäivänä.Joulukoristeet olivat vielä esillä, tässä vanha "ulosvedettävä" 3-ulotteinen joulukortti.
Jäälyhdyt koristivat pihaa ja reunustivat porttitietä. Niitä ehdittiin valmistaa 6 kpl ennen uutta vuotta.

Raketteja emme ampuneet, emmekä lähteneet niitä ulos katsomaan tai kuvaamaan, koska emme halunneet jättää Mikke-koiraa yksin sisään emmekä voineet ottaa uloskaan. Nautimme näytelmästä ikkunoiden kautta sisätiloissa. Paukuttelua kyllä riitti aikaisesta illasta kello kahteen yöllä, aivan liikaa minun makuuni. Jatkuvasti ajattelen, että miten luontokappaleet linnut ja kaikki metsän eläimet reagoivat noihin kauheisiin ääniin ja ujeltaviin "tulisiin tikkuihin". Sääliksi käy. Minun puolestani raketit voitaisiin lopettaa kokonaan. Tinaakaan suomalaiseen tapaan emme ole enää viime vuosina valaneet. Vietämme rauhallista iltaa ateriasta ja juomista nauttien, seurustellen, katsellen TV-ohjelmia, joita löytyy niin monilta kanavilta, ja jotka uuden vuoden aattoiltana ovat useimmiten melko hauskoja.

Aamulla ikkunalaudalla illan muistona tyhjä lasi ja kuohuviinipullon korkit.
Ja uusi vuosi on edessä puhtaana kuin uusi arkki, valkoisena kuin uuden vuoden tulppaanit tässä...
... eipä olekaan. Kalenteriin on jo tullut merkittyä monia hauskoja tapahtumia, matkoja ja tapaamisia. Odotamme niitä jännityksellä. Mutta suurin osa uudesta vuodestamme on kuitenkin vielä hämärän peitossa, niin kuin kai useimmilla, ja niin onkin paras. Niin ilot kuin mahdolliset surutkin tulevat jos ovat tullakseen, on hyvä kun kaikesta ei tiedä etukäteen. Elämähän on oikeastaan suuri seikkailu!

Hyvää vuoden alkua kaikille! Toivottaapi Rosmariini

Joulu 2010 - Christmas 2010

Hei Ystävät!

Jouluaatto oli eilen, mutta kiireisenä ja myöhäisenä jäi blogaamiseni tekemättä. Joulu ei kuitenkaan ole ohi. Täällä Norjassa vietämme joulua pakkasessa hytisten ja Suomessa tietojeni mukaan myös kovissa lumipyryissä. Toivotan säästä huolimatta kaikille edelleen hyvää ja onnellista jouluaikaa, tunnelmallisia ja mukavia joulunpyhiä!

Terveisin,
Rosmariini

Kanelisydämet - Cinnamonhearts

Hei,
kerroin viimepostauksessani, että leivoin mm. kanelisydämiä, ja olin huolestunut, kun taikina oli kovin vetelää ja tarttui joka paikkaan. Otin kaaviloidessani hieman lisää jauhoa avuksi ja totesin myös, että jos kaaviloin kakut hieman paksummiksi n. 0,5 cm, niin niistä tuli helpompia käsitellä ja kauniimpia.

Maku oli myös makutuomareiden mielestä oikein hyvä, niin että ajattelin laittaa ohjeenkin tähän jos jotakuta kiinnostaa kokeilla. Alunperin ohje on ruotsalais-itävaltalaisen Ernst Kirchsteigerin ruotsalaisesta joulukirjasta (Jul med Ernst) poimittu. Totesin kuitenkin kesken kaiken, että minulla ei ollut hänen ohjeensa mukaista vaniljasosejauhetta, kun en ollut ajoissa tarkistanut tarvittavia aineita. Niinpä noudatin vanhaa ohjetta: "man tager hva man haver" eli otetaan sitä mitä löytyy. Käytin sen sijaan hieman enemmän jauhoa kuin ohjeessa alunperin oli ja sitten reilusti vaniljasokeria. Niinpä minun ohjeestani tuli tällainen:

1 1/4 dl sokeria
200 gr voita
n. 5 dl vehnäjauhoa
parin teelusikan verran juoksevaa hunajaa (voidaan jättää poiskin)
2 tl vanljasokeria

Pinnalle: munaa, kanelia, sokeria (vimemainittuja oman maun mukaan enemmän tai vähemmän. En sekoittanut niitä yhteen, vaan varistelin kanelit purkista, ja lusikalla sopivasti sokeria päälle).

Sekoita ensin sokeri ja voi hyväksi vaahdoksi. Sekoita vaniljasokeri jauhoihin ja ja lisää tämä taiknaan vuorotellen hunajan kanssa. Lopuksi jauhoja niin että saat melko kiinteän koossa pysyvän taikinan. Pane taikina muovipussiin ja kylmään lepäämään noin tunniksi.

Kaulitse taikina sitten pienemmissä erissä n. 1/2 sentin paksuiseksi levyksi ja ota piparkakkumuotilla kakkuja, jotka nostat varovasti pellille. Ne voi laittaa melko tiheään, koska ne eivät paistettaessa leviä. Jos taikina kovasti tarttuu, niin lisää hieman jauhoa taikinanpintaan, pöytään ja kaulimeen. Pidä taikina jatkuvasti kylmänä. Voitele kakut vatkatulla munalla ja ripota sopiva kerros kanelia ja sokeria pintaan. Halutessasi voit tietenkin myös käyttää vain sokeria, tai pelkkää kanelia, tai esim. väritettyä raesokeria, joka tekee kakuista vielä juhlavampia ja jotka sopivat hyvin tarjottavaksi muulloinkin kuin jouluna.

Paista kakkuja 200 asteessa n. 6-8 minuuttia tai kunnes ne saavat hieman väriä.

Ja tässä sitten tulos:

Maukkaita hetkiä,

toivottaa Rosmariini

Joulukuun päiviä - Days in December

JOULUKUU: Pimeitä aamuja, on kuin yö kun nousen aamuisin, ja lyhdyt palavat yhä pihalla.

Päivät ovat kylmiä ja luonto seisoo jäykkänä ja kuuraisena. Elohopea on useimmiten ptsähtynyt vasta -13 ja -18 välille, mutta se on myös laskenut muutaman kerran aina 20 miinusasteeseen!

Säälin lintuja, jotka yrittävät lämmittää pieniä jalkaparkojaan samalla kun yrittävät syödä, välillä seisten vain yhdellä jalalla. Talitiaiset ja varpuset pärjäävät paremmin, mutta mustarastaat ja muutamat muut näyttävät todella kärsivän. Ruokapaikalla kävi pakkasten alussa myös pieni punarinta, mutta nyt en enää ole nähnyt sitä yli viikkoon ja pelkään, että se on menehtynyt kylmyyteen, vaikka olen yrittänyt tarjota monipuolista ruokaa, niin että sekin olisi löytänyt tarpeeksi sopivaa ravintoa.

Lintujen ruokintapaikalla on myös jouluvalot, jotka tosin eivät kyllä lintuja enemmin lämmitä.

Mies aloitti vielä joulun alla portaan panelointiremontin, kuinkahan se ehtii enää valmiiksi jouluksi...?

Aurinko alkaa nousemaan, taivas punertuu, tietääköhän se lunta iltapäivällä?

Adventtikuusemme on saanut koristeekseen paperitähtiä, yhden jokaiselle adventtipyhälle.

Keittiön ikkunat ovat myös saaneet perinteiset joulukoristeensa.

Meillä oli tänä vuonna vaikeuksia keksiä hauskaa joulukorttimuotoa. Usein olemme käyttäneet kuvakokoelmaa kuluneesta vuodestamme, mutta nyt olimme myöhässä. Lopulta eräänä iltana kiireesti maalasin pienen joulumaiseman, missä tonttu on istahtanut levähtämään matkallaan suuri myssynsä suojanaan ja talvipukuinen jänis on pysähtynyt häntä ihmettelemään. Itse en ollut tyytyväinen, mutta siitä tuli kuitenkin tämänvuotinen joulukorttimme, koska muuhunkaan ei enää ollut aikaa. Kortit painettiin kaksiosaisina niin että saatoimme kirjoittaa pienen joulukirjeen pelkän toivotuksen lisäksi. Toivottavasti ehtivät vastaanottajille perille jouluksi.

Minulla on vapaapäivä. Päätän aloittaa joululeivonnan. Päätän leipoa joulutorttuja pakastimeen, ja kanelisydämiä. Olen epävarma viimemainittujen taikinasta, tuntuu liian vetelältä ja tarttuu kaulimeen...

Miehen projekti portaikossa on edistynyt ylöspäin. Ehkä se sittenkin valmistuu jouluksi, mutta maalaaminen saa jäädä ensi vuoden puolelle.

Vaihteeksi kaunis ja aurinkoinen päivä harmaiden päivien keskellä, mutta pakkanen ja kuura pitivät pintansa.

Joulunalusviikko on käsillä! Hyviä viimeisiä touhukkaita joulunvalmistelupäiviä!

Terveisin

Rosmariini