5 päivää aattoiltaan - 5 Days to Christmas Eve!

Hei ystävät! On perjantai- ilta 18. joulukuuta ja 5 päivää jäljellä jouluun! Jouluvalmistelut jatkuvat varmaan niin muualla kuin meilläkin. Tuo alkukuva on muuten Jouluruusu, jonka pelastin ulkoa kukkapenkistä juuri ennen kuin ensimmäiset yöpakkaset alkoivat purra joskus marraskuun lopulla. Näin siinä hämmästyksekseni pari nuppua kukkapenkissä ja ilahtuneena päätin ottaa sen sisään joulutunnelmaa luomaan. Nyt se kasvattaa lisää nuppuja kellarimme hämärissä, ja nostan sen sisään valoon vasta viikon alussa, jolloin kukat varmaan alkavat sopivasti aueta joulupyhiksi. Sain sen lahjaksi viime jouluna ja istutin keväällä ulos, mutta en uskonut, että se minulla alkaisi koskaan uudelleen kukkimaan, eikä ainakaan juuri ennen joulua. Tosin lehdet ovat kärsineet jonkun etanan tai muun niitä jyrsiessä, joten niitä olen joutunut paljon leikkaamaan pois, ja leikkaan varmaan vielä lisääkin, jotta kukat pääsevät hyvin esille. On tosiaan hauskaa nähdä, miltä se sitten taas näyttää kun kukat kunnolla aukeavat. Viime keväiset upeat amaryllikseni sen sijaan ovat pikku hiljaa kellastuttaneet kokonaan lehtensä. Leikkasin ne lopulta pois ja panin sipulit lepäämään kellariin. Niistä ei siis ole iloa jouluksi, olisi kai pitänyt alkaa valmistelemaan niitä uuteen kukintaan aikaisemmin, mutta toistaiseksi olen ylpeä vain siitäkin, että ne on itse siemenestä kasvatettu. Enköhän ajan myöten opi myös käsittelemään niitä niin, että kukinta osuu oikeaan aikaan.

Minun joulupuuhasteluihini tänä vuonna on kuulunut myös mm. parin tällaisen rautalankasydämen vääntäminen. Tähän sydämeen olen kiinnittänyt ohuemmalla rautalangalla aikaisemmin syksyllä kerättyjä puolukanvarpuja, mutta kun marjoja ei niissä enää ole, niin pujottelin lankaan punaisia paljetteja ja kierittelin lankaa varpujen väliin niin, että punainen pilkottelee marjojen tapaan siellä täällä väriä ja eloa antamassa. Toiseen rautalankasydämeen kiinnitin ohuemmalla rautalangalla koko matkan tiheään sekä hopeisia että punaisia paljetteja. Sydämen keskelle laitoin roikkumaan itse ottamastani kuvasta laatimani pienen joulukortin, jolloin saaja voi ripustaa sydämen kortteineen roikkumaan ikkunaan, oveen tai seinälle, ja sydäntä voi käyttää koristeena myös ilman korttia. Siitä sydämestä en kuitenkaan ehtinyt ottaa kuvaa, kun oli kiire lähettää se eteenpäin.

Tällainen hassu "heinähimmeli" riippuu toistaiseksi ruokailutilamme lampusta. Keräsin pihalta löytämäni rikkaruohon, herne- tai virna-kasvin, siemenvarret kuivamaan ja ripustin osan kimpusta lamppuun, toisista taas kiersin kevyen ohuen seppeleen, joka toistaiseksi riippuu toisesta lampusta. Syy miksi näitä keräsin oli se, että minusta ne olivat niin valtavan koristeellisia, hentoja ja kevyitä, ja täynnä pieniä sydämiä! Ihan totta, kun katselee näitä siemenkotia, niin niiden muoto on aivan selvästi kuin hiukan pitkänomaisia sydämiä.

Joulu siis lähestyy. Perhekin on saatu kokoon, kun tytär tupsahti Lontoosta viime tiistaina ja poika Trondheimistä tänään. Kummankin aikaisempi työpaikka kuivui yleisen taloudellisen tilanteen takia kokoon, eikä uutta lomatyötä enää oikein tässä vaiheessa taida löytyä. Nuoret saavat niin ollen varmaan mukavan hengähdystauon koulupaineistaan kotoisessa ja jouluisessa ympäristössä. Mutta hyvää se varmaan tekee, sillä kummallakin tulee olemaan kevät paineita täynnä opintojensa kanssa.

Nyt on tullut myös hitunen lisää lunta maisemaan ja kohta voi sanoa meilläkin pakkasen oikein paukkuvan, tänä aamuna oli jo miinus 12 mittarissa, ja lisää kylmää on odotettavissa.

Pari päivää vielä töissä viikon alussa ja sitten pääsemme kaikki rauhoittumaan joulunviettoon.

Niin myös tämä Konsta-kotitonttu, joka seisoo esillä eteisen nurkkahyllyssä koko vuoden, mutta tottahan sekin odottaa joulua innolla ja oikeiden joulutonttujen seuraa, ja ihan varmasti se hiipii jouluyönä syömään jouluruokaakin, vaikka taas seuraavana aamuna virnistelee viattoman näköisenä hyllyllään.

Edelleen hyvää joulunodotusta!

toivottaa Rosmariini