Kevätkaramelleja! - Spring caramels!

Hei,

Minä rakastan näitä tulppaaneja. Nyt kun kevät alkaa lupailla tulostaan (luulen muuten,

että näin muutama päivä sitten 3-4 peipposta pihassamme lumivallien ja hangen vielä koristaessa maisemaa - voiko olla mahdollista, että jotkut ovat jo nyt tulleet??), niin en voi olla ostamatta kimpun näitä karamellin värisiä kukkia. Voiko kukaan olla tulematta iloiseksi kun katselee näitä!? Ja pääsiäinenkin on kohta ovella - kaikkine jännittävine asioineen...ja lapset koteutuvat pääsiäislomalle nyt viikonloppuna!

Iloisia terveisiä kaikille ja hyvää pääsiäisen alusviikkoa!

Rosmariini

Kudontakäsityö - Knittingjob

Haloo kaikki lukijani,

selvästi pitää paikkansa mitä kirjoitin kevään tulosta ja "henkiin heräämisestä". Yht'äkkiä alkavat kaikenlaiset toiminnat taas maistua. Minulla on kutomistyökin meneillään taas pitkästä aikaa (no, jotain sukkaa tai kinnasta olen aloitellut talven aikana, mutta ei ole tainnut valmistua...).

Mutta kun tyttäreni pyysi minua kutomaan itselleen uuden reilun suoran villapuseron niin mielelläni suostuin. Onkin jo aikaa hänelle kutomastani edellisestä villapuserosta (kuva yllä). Se tapahtui siihen aikaan kun hevoset vielä olivat POP ja hän itsekin harrasti ratsastusta. Tässä kuva siitä puserosta, joka yhä vielä "on hengissä" tosin käynyt hieman turhan pieneksi, mutta edelleen ehjä ja erittäin lämmin ja pehmeä.

Hevoskuvion löysin silloin erään lehden ohjeesta, mutta kaikki mustien hevosten ympärillä on itseni suunnittelemaa, piirtämää ja sommittelemaa. Olen ollut aika tyytyväinen tuohon tulokseen samoin kuin väritykseenkin ja lanka oli ihanaa konepestävää villaa. Takana on kuviointi yksinkertaisempi (kuva alla) - ilman hevosia, mutta hevosenkenkä- ja apilakuvio kulkee ympäri puseron.

Tyttäreni toivoi nyt uutta harmaan meleerattua, reilua ja konstailematonta villapuseroa, ilman kuvioita. Hain lankaa, oikeaa harmaata sävyä, meleerattua ja oikeaa paksuutta, mieluiten puhdasta villaa. Vaan ei löytynyt. Lopuksi päädyimme Baby villaan, mutta sehän on tietenkin melko ohutta, ja siksi tein niin, että otin yhden valkoisen ja yhden harmaan, saaden samalla kauniin meleeratun vaalean harmaan sävyn. Tytär oli tyytyväinen valintaan. Minulla oli vain yksi ongelma, kun päätin käyttää pyöröpuikkoja, niin en osannut oikein mitoittaa ja mitata, ja niinpä jouduin aluksi purkamaan jo jonkin matkaa kudottuani, koska huomasin, että puserosta oli sittenkin tulossa liian kapea. Siitä syystä kuvassa näkyy valmis kerä, jossa juoksee sekä harmaa että valkoinen lanka valmiina, se on purettu kerä. Jatkossa juoksee lanka taas yhdestä valkoisesta ja yhdestä harmaasta vyyhdestä/kerästä. Niin käy joskus kun ei ole valmista ohjetta, minähän lähes aina lähden "soitellen sotaan" eli suoraan työhön ilman ohjeita ja valmiita mittoja, ja useimmiten onnistuu, mutta pyöröpuikot ovat minusta hankalat, kun on vaikeampi vetää kappaletta varsinkin työn alussa suoraksi, että näkisi kunnolla leveyden. Yritin kyllä laskea silmukoiden ja mitan avulla, mutta nähtävästi kudoin sitten tiukempaa kuin olin luullut, mutta nyt on työ edistynyt jo hyvän matkaa ja kudonta on taas hurjan hauskaa, vaikka TV:n ääressä istuessa.

Terveisin ja kutomisen iloa teillekin toivottaen,

Rosmariini

Kaksi pientä ihmettä - Two small miracles

Hei taas!

Olo on niin kuin olisi talviunesta heräämässä! Tänään iltapäivällä aurinkokin näyttäytyi ja lämpötila oli vielä n. kello viiden aikaan iltapäivällä n. 6 plusastetta varjossa. Yht'äkkiä kaikki näyttää valoisammalta (paitsi ikkunat talven jäljiltä!) ja tuntuu, että on inspiraatiota vaikka mihinkä. Onkohan näin minun pienillä ihmeillänikin:

Olen nimittäin vuodesta toiseen yrittänyt saada mausteyrttejä kasvamaan kotona. Kun ne ostaa kaupasta ovat ne tuuheita ja vehreitä ja reheviä joka tavalla. Viikon sisällä saan ne kotona täysin nuutumaan kastelusta huolimatta ja siitäkin huolimatta, että olen yrittänyt niitä uudelleen istuttaa. Nyt suureksi ihmeekseni on kuitenkin tuo yllä oleva sitruunamelissa innostunut rehottamaan noin hienosti, vaikken edes yrittänyt sitä enää istuttaa uudelleen. Se alkoi nimittäin jo ennen viikkoa kuivamaan ja roikkumaan yli purkin reunojen. Mutta juuri kun olin se heittämässä pois huomasin, että se oli alkanut tekemään uutta vihreää juuresta. Ja vähitellen se on kaunistunut noin! Nythän en mitenkään sitä raski heittää pois, vaan täytyy nyt yrittää istuttaa suurempaan purkkiin ja pitää hengissä kesään asti. Miten te muut blogilaiset saatte näitä talven yli kestämään ikkunalaudalla, vai kylvättekö aina mausteyrtit itse?

Toinen pieni ihmeeni on kaktus, jonka olen luullut olevan joulukaktus, mutta joka näyttää vuorovuosin kukkivan juuri ennen joulua tai sitten pääsiäiseksi. Mistä se mokoman aikataulun on keksinyt en tiedä, mutta nyt se on juuri alkanut avaamaan ensimmäisiä kukkiaan ja varmaan komistuu vielä pääsiäistä kohden, vaikka taitaa kyllä pääsiäispyhiksi olla jo valmiiksi kukkinutkin. Minulla on toinen kaktus jossa on hieman enemmän lilapunaiset kukat ja se näyttää noudattavan hieman hitaampaa aikataulua ja luultavasti ilahduttaa sitten juuri pääsiäispyhinä!

Aurinkoisin viikonlopputerveisin,

Rosmariini

Ovia elämässäsi - Doors in your life

Hei pitkästä aikaa,

Kevät keikkuen tulevi, mutta tuntuu samalla olevan niin kiireinen ja samalla väsyttävä, ettei ole jäänyt sen enempää aikaa kuin energiaakaan päivittää blogia. Olemme juuri tänään katselleet kotona hieman kalenteria ihmetellen, miten saamme taas kaiken sinne mahtumaan , ja miten jaksamme kaiken käydä läpi minkä yritämme sinne tunkea. Tuntuu kuin ihminen nykyään jotenkin ahmisi enemmän ja enemmän tapahtumia, elämyksiä, matkoja ja kaikkea muka "välttämätöntä" tehtävää ja toimitettavaa, niin että elämä tulee jatkuvasti vain kiireisemmäksi ja kiireisemmäksi. Näitä asioita pohtiessa minulle tuli myös mieleen ajatus siitä, kuinka monta ovea sitä elämässään tuleekaan avanneeksi - sekä aivan konkreettisesti kuin myös symbolisessa mielessä. Osaatko sinä laskea kuinka monen oman kotisi, koulun tai muun opinahjon, viraston, kirkon, kaupan tai ystäväsi (tai jopa vihollisesi) ovea olet elämäsi aikana mahtanut avata?? Entä symbolisessa mielessä, kuinka monta uutta ovea avaammekaan elämässämme muuttaessamme elämämme suuntaa, oppiessamme uutta tai ottaessamme vastaan haasteita, aloittaessamme uuden ammatin tai työn, uuden ihmissuhteen jne. Tässä kuvien muodossa muutamia minun aivan fyysisiä, konkreettisia oviani. Osa niistä on minulle vain kuvia, ja muuten tuntemattomia ovia, mutta toiset ovista tunnen hyvin ja olen ne avannut monesti ja tulen niitä vieläkin avaamaan.

Värikäs lontoolaisovi ja toinen erittäin koristeellinen takorautaovi, tai ehkä pikemminkin portti.

Punainen ja kulunut, edelleen lontoolainen, mutta ei aivan yhtä hienostunut kuin nuo edelliset.

Olimme käymässä Trondheimissä marraskuussa. Siltä matkalta on tämä trondheimiläiskaupan koristeellinen ovi. Oli sunnuntai, joten en saanut ovea auki!

Tämän rauniotalon oven olen näyttänyt Kreetan matkamme esittelyssä , mutta se sopii näyttää vielä kerran tässäkin. Talon seinät tuskin pysyvät enää pystyssä, mutta ovi on jäljellä. Kuka tai ketkä ovat mahtaneet asua tässä talossa, millainen oli heidän elämänsä, missä he ovat nyt, elossa tai kuolleita? Tätä ovea ei taideta enää avata. Mahtaako kukaan enää tuntea heidän historiaansa. Tällaiset elämää nähneet ovet herättävät aina minun mielenkiintoni.

Ja vastakohdaksi upean rakennuksen upea ovi. Tämä on n.k. Stiftesgårdenin ovi. Se on hieno rakennus Trondheimin kaupungissa, paikka jossa Norjan kuninkaalliset asustavat oleskellessaan kaupungissa. Kuninkaallisuus näkyy jo kaiteen kruunuistakin.

Tässä eräs Ruotsin Mariefredin vanhoista taloista ikivanhoine ovineen. Yhden näistä ovista olen avannutkin pari kertaa. Siinä oli nimittäin ennen antiikki/kirpputorikauppa!

Tämä alla oleva ovi kuuluu Nizzassa olevaan kiinteistöön, jonka toisessa kerroksessa oli työpaikkani kaunis asunto, jota henkilökunta saattoi lainata. Sitä ovea olen availlut montakin kertaa, mutta en enää, koska vuokrasopimus sanottiin irti jo joitakin vuosia sitten.

Tässäpä jälleen edellisen vastakohta, tyylikkäästä ranskalaisasunnon ovesta kesämökin "puuceen" oveen. Tällä ovella on kuitenkin omat muistonsa, sillä olen sen itse suunnitellut ja isäni kanssa aikanaan rakennellut kasaan. Känkkyräinen luonnonpuinen kädensija on muisto joltakin metsäretkeltä.

Tämä ovi on "matkamuisto" Tunisian Djerbasta. Tyypillinen sininen väri tunisialaisissa rakennuksissa.

Alla taas on yksi "parhaista ovistani". Se on Barcelonalaisen, hyvin erikoisen ja pienen ravintolan ovi, pieneltä kujalta. mutta muisto suuresta päivästä, kun vietin pyöreiden vuosien syntymäpäivää tuossa kaupungissa. Tyttäreni oli minulta salaa tilannut täältä pöydän seurueellemme ja sekä paikka että ruoka olivat hyvin erikoiset. Meny koostui yhdistelmistä ja makuelämyksistä, joita emme olleet koskaan ennen saaneet, sekä hyvää että mieleenpainuvaa!

Ja lopuksi oma ovemme pari vuotta sitten talvella, joulun jälkeen kuvattuna. Havut ja köynnös vielä jäljellä, mutta havunoksista joulukoristeet jo poiskorjattuna. Vanha messinkinen leijona (=kolkutin) vartioi oveamme.

Ovi, jonka olisin mielelläni halunnut tähän mukaan, on vanhasta lapsuudenkodin saunastamme Suomessa, mutta siitä minulla ei ole digikuvaa. Kun löydän paperikuvan, niin kopioin sen tänne blogiini, sillä se ovi oli upea, tummunut ja paksuista lankuista tehty, siinä oli vanha suuri rautahaka ja komeat saranat . Siihen rakkaan saunan oveen liittyi myös paljon saunanlämpöisiä varhaislapsuuden ja nuoruuden muistoja .

Mitkä ovat olleet sinulle tärkeitä tai muuten mukavia ovia elämässäsi? Ehkäpä tämä voisi kulkea haasteena lukijoilleni: esitäpä vaikka kolmesta viiteen merkittävää ovea elämästäsi, fyysisiä tai symbolisia!

Terveisin, Rosmariini

Eräs viikonloppu maaliskuussa - One weekend in March

Tänä viikonloppuna olimme päättäneet lähteä käymään mökillä Ruotsissa, katsomaan miten mökki voi ja puhdistamaan katot lumesta, kun olimme kuulleet että seudulla oli satanut kovin paljon lunta, ja luvassa oli lämpimämpiä ja kosteampia ilmoja, mitkä tietenkin tekevät lumesta vielä paljon painavamman. Lähdimme aikaisin aamulla matkaan, koska päätimme ajaa vielä saman päivän aikana takaisin. Aamu n. 6:40 näytti tällaiselta matkaan lähtiessämme, ei kovin paljoa näkynyt maisemia eikä tietäkään. Lämpötila kotona -16 astetta pakkasta.

Ajettuamme vain noin 20 minuuttia, näytti auton mittari ulkolämpötilaksi - 22 astetta!

Noin puolen tunnin kuluttua alkoi aurinko nousemaan taivaanrannassa ja sumu oli lähes täysin hälvennyt.

Auton lämpömittari näytti nyt -25 astetta pakkasta!!

Ilma kylmeni vielä tästäkin yhden asteen verran sitä mukaa kuin aurinko kiipesi ylös taivaanrannasta. Meillä oli kuitenkin erinomainen ajokeli: tiet olivat sulat ja kuivat, ja autoja näkyi hyvin, hyvin harvakseen. Ihmisiä muuten ulkona ei senkään vertaa, olihan aikainen ja hyvin kylmä lauantaiaamu. Meille se sopi kuitenkin hyvin, sillä matka edistyi joutuisaan.

Oli todella kuulaan kylmä talviaamu - keväästä ei kovin paljon muuta tietoa kuin aurinko.

Mökille tultuamme n. klo 12 paikkeilla oli ilma auringon noustua kuitenkin lämmennyt, niin että oli vain muutamia pakkasasteita ja tuntui jo hieman keväisemmältä kirkkaassa auringossa, vaikka mökki ja ympäristö olikin todella paksun lumen peitossa. Lumi oli tuiskuttanut niin, että puoli kuistiakin oli lumivallin alla. Katoilla oli n. 60 cm paksuinen kerros, minkä katot varmaankin olisivat kestäneet hyvin näin ollen, mutta minulle on kerrottu, että kostuessaan ja lämpötilan noustessa n. +4 asteeseen voi lumen paino kertaantua peräti seitsenkertaiseksi! Eli emme halunneet ottaa riskiä. Katot tuli luotua, ei aivan puhtaiksi mutta niin, että sinne jäi vain n. 10-15 cm lumikerros. Kuisti puhdistettiin kokonaan. Katselimme paikat kuntoon, söimme eväämme, kävimme Mariefredin pikkukaupungilla hieman ostoksilla ja aloitimme paluumatkan iltapäivällä. Iltapäivällä oli luonnollisesti hieman enemmän liikennettä, mutta muuten matka sujui yhtä reippaasti ja helposti kuin aamulla. Pysähdyimme vain matkan varrella myöhemmin syömään päivällisen, ja ehdimme mukavasti kotiin lauantai-illan TV-ohjelmia seuraamaan. Mukana oli hieman hyviä juustoja ja viiniä, joita nautittiin TV:n ääressä matkan ja lumenluonnin mukavasti raukaistessa.

Sunnuntaina kotona oli aivan ihana ilma. Teimme reippaan kävelyretken aamupäivällä ja nyt alkoi tulla kevään tuntu. Huomasin kävellessämme, että haapoihin on jo tulossa paljon kellertävää, onko se jonkinlaista sientä tai naavaa, en tiedä, mutta hyvin tyypillistä keväällä, ja muutamissa pajuissa (tai olivatko raitoja) oli sellaisia hassuja hahtuvia, siemeniäkö ne mahtavat olla. Nekin joka tapauksessa usein ilmestyvät jo hyvin aikaisin keväällä. Meillä oli noin + 4 astetta, eli aivan toisenlainen lämpötila jo aamupäivästä kuin edellisenä päivänä Ruotsiin ajaessamme.

Kaivoimme terassille 70 senttisen lumikerroksen läpi kolon, johon mahtui juuri ja juuri pari telttatuolia ja sitten nautimme kevään ensimmäiset kahvit ulkona auringon lämpöä ja valoa itseemme imien, kuunnellen lintujen liverrystä, räystäiden tippumista sekä sulavan ja putoavan lumen rapinoita ja lätsähdyksiä. Kevät tulee sittenkin!
Iltapäivän kääntyessä iltaa kohden näin aivan lähellä ikkunamme ulkopuolella, että koko talven ruokapaikalla sitkeästi vieraillut punarinta istui viettämässä mietiskelyhetkeä oksallaan. Se viipyi siinä niin kauan, että kerrankin ehdin hakea kamerankin paikalle. Lintu ei edes pelästynyt liikkeitäni ikkunan sisäpuolella ja ehdin ottaa monta kuvaa, ennen kuin se lopulta pyrähti matkoihinsa - varmaankin sopivaa yöoksaa hakemaan.

Kevääseenhän kuuluu myös Naisten päivä. Viikonloppu on ohi, mutta eipä anneta tavallisen maanantaipäivän pilata Naisten päivää. En minäkään anna - vaikka ensimmäiset työpaikalla tänä aamuna olivat 3 naista, ensimmäinen mies saapui yli puolituntia myöhemmin. Viimeiset neljä työpaikallani olivat naisia. Viimeinen mies oli lähtenyt yli puolituntia aikaisemmin. Mitenköhän tuonkin tulkitsisi??? Hyvää Naisten päivää kaikille, toivottaa Rosmariini.

Arvonta suoritettu - And the lucky winner is...

Hei blogiystävät!

Vihdoin taas olen saanut sen verran rauhoitettua oloani, että ehdin laittaa tänne blogiinkin jotakin. Olen juuri viettänyt pidennetyn viikonlopun Suomessa, missä olin mukana juhlimassa sisareni syntymäpäiviä hänen täytettyään kauniin pyöreän vuosiluvun. Tapaamiset ja juhlinnat menivät mukavissa ja lämpimissä merkeissä. Päiviensä kunniaksi hän sai myös toimia onnettarena vetäen sunnuntaina voittajan blogiarvonnassani.

Ennen kuin paljastan voittajaa tahdon vain vielä kertoa, että valitettavasti en saanut kuvattua tilaisuutta, sillä minä onneton lähdin matkaan Suomeen niin kiireellä perjantaiaamuna, että siinä tohinassa unohdin kameran matkasta! Sekös harmitti perästäpäin ja vielä enemmän harmitti, kun siskontyttö perillä ja juhlapäivää viettäessämme totesi, että hänenkin kameransa oli juuri mennyt luultavasti rikki (mikä kylläkin osoittautui myöhemmin lataamattomaksi patteriksi eikä muuksi viaksi!) ja kun ei muillakaan vierailla ollut kameroita mukana, niin kuviahan ei sinä viikonloppuna nyt sitten tullut ainokaistakaan, ei edes päivänsankarista, mikä minusta oli kyllä todella ikävää. Minun blogiarvontani kuitenkin tapahtui todistajien läsnäollessa ja monien, monien lappujen joukosta nousi yksi - joka paljasti voittajaksi selviytyneen SANNAN TOUKOKALLIOLTA.

En ole onnistunut vielä selvittämään SANNAN sähköposti- tai muutakaan osoitettaan, niin että toivon, että Sanna, blogista Toukokalliolla, lähettää minulle viestin minun sähköpostiini suvitupa@gmail.com, niin voittopaketti, joka on jo odottamassa Suomessa, ja vain nimeä ja osoitetta vailla, lähtee postiin. Todettakoon vielä myös selvyyden vuoksi, että voittoja oli vain yksi: Pikku kukkakannu ja pitsiliina kuuluivat yhteen, eli ne olivat yksi ja ainoa voitto tässä arvonnassa. Siispä hei, Sanna, onnea sinulle voittosi johdosta, ja otapa kiireen vilkkaan yhteyttä!

Monen monet lämpimät kiitokset kaikille osallistuneille! Vastauksia tuli aivan mahdottoman monta, ja yli kaikkien odotusteni. Samalla se oli todella hauskaa, sillä vastausten kautta löysin useita uusia ja jännittäviä blogeja, joista en tähän mennessä ollut tiennytkään. Joitakin olen jo käynyt selaamassakin, mutta on monia, joihin yritin palata paremmalla ajalla tullakseni tutuksi teidän ja blogienne kanssa. Toivottavasti te, arvontaan osallistuneetkin, vielä myöhemminkin tulette kurkistelemaan tänne "Pitsin ja posliinin" lomaan, vaikkei kotini olekaan ihanan valkean hempeä niin kuin monilla teistä, vaikken olekaan yhtä kreatiivinen ja nopea käsityöihminen kuin monet teistä ovat, ja vaikkeivät kuvanikaan ole ihan niin suurenmoisia ja ammattitaidolla otettuja kuin joillakin blogin pitäjillä. Toivottavasti silti aina silloin tällöin löydätte jotain hauskaa tai mielenkiintoista näiltäkin sivuilta. Olette hyvin tervetulleita!

Toivotan teille kaikille hyvää maaliskuuta! Nyt on aika talitiaisen alkaa titityynsä. Aurinko selvästi jo hieman lämmittää, räystäiltä on alkanut aurinkopäivinä tippumaan vettä ja jääpuikkoja kasvaa sinne ja tänne, kun vesi vielä öisin jäätyy. Mutta selvästi, selvästi, on nyt jo ilmassa vihdoin jotakin, jota voi hyvällä tahdolla epäillä pienen pieneksi kevään enteeksi. - Ja niin, pääsiäiseenkin on enää noin nelisen viikkoa!

Kevätmielisin terveisin,

Rosmariini