Kudontakäsityö - Knittingjob

Haloo kaikki lukijani,

selvästi pitää paikkansa mitä kirjoitin kevään tulosta ja "henkiin heräämisestä". Yht'äkkiä alkavat kaikenlaiset toiminnat taas maistua. Minulla on kutomistyökin meneillään taas pitkästä aikaa (no, jotain sukkaa tai kinnasta olen aloitellut talven aikana, mutta ei ole tainnut valmistua...).

Mutta kun tyttäreni pyysi minua kutomaan itselleen uuden reilun suoran villapuseron niin mielelläni suostuin. Onkin jo aikaa hänelle kutomastani edellisestä villapuserosta (kuva yllä). Se tapahtui siihen aikaan kun hevoset vielä olivat POP ja hän itsekin harrasti ratsastusta. Tässä kuva siitä puserosta, joka yhä vielä "on hengissä" tosin käynyt hieman turhan pieneksi, mutta edelleen ehjä ja erittäin lämmin ja pehmeä.

Hevoskuvion löysin silloin erään lehden ohjeesta, mutta kaikki mustien hevosten ympärillä on itseni suunnittelemaa, piirtämää ja sommittelemaa. Olen ollut aika tyytyväinen tuohon tulokseen samoin kuin väritykseenkin ja lanka oli ihanaa konepestävää villaa. Takana on kuviointi yksinkertaisempi (kuva alla) - ilman hevosia, mutta hevosenkenkä- ja apilakuvio kulkee ympäri puseron.

Tyttäreni toivoi nyt uutta harmaan meleerattua, reilua ja konstailematonta villapuseroa, ilman kuvioita. Hain lankaa, oikeaa harmaata sävyä, meleerattua ja oikeaa paksuutta, mieluiten puhdasta villaa. Vaan ei löytynyt. Lopuksi päädyimme Baby villaan, mutta sehän on tietenkin melko ohutta, ja siksi tein niin, että otin yhden valkoisen ja yhden harmaan, saaden samalla kauniin meleeratun vaalean harmaan sävyn. Tytär oli tyytyväinen valintaan. Minulla oli vain yksi ongelma, kun päätin käyttää pyöröpuikkoja, niin en osannut oikein mitoittaa ja mitata, ja niinpä jouduin aluksi purkamaan jo jonkin matkaa kudottuani, koska huomasin, että puserosta oli sittenkin tulossa liian kapea. Siitä syystä kuvassa näkyy valmis kerä, jossa juoksee sekä harmaa että valkoinen lanka valmiina, se on purettu kerä. Jatkossa juoksee lanka taas yhdestä valkoisesta ja yhdestä harmaasta vyyhdestä/kerästä. Niin käy joskus kun ei ole valmista ohjetta, minähän lähes aina lähden "soitellen sotaan" eli suoraan työhön ilman ohjeita ja valmiita mittoja, ja useimmiten onnistuu, mutta pyöröpuikot ovat minusta hankalat, kun on vaikeampi vetää kappaletta varsinkin työn alussa suoraksi, että näkisi kunnolla leveyden. Yritin kyllä laskea silmukoiden ja mitan avulla, mutta nähtävästi kudoin sitten tiukempaa kuin olin luullut, mutta nyt on työ edistynyt jo hyvän matkaa ja kudonta on taas hurjan hauskaa, vaikka TV:n ääressä istuessa.

Terveisin ja kutomisen iloa teillekin toivottaen,

Rosmariini