Siitä lähtien kun saimme muutama vuosi sitten kuulla villisikojen lisääntyneen lähes räjähdysmäisesti Ruotsissa, varsinkin Södermanlandissa ja mökkimme läheisyydessä, olemme harrastaneet ns. villisika-safaria, eli olemme yrittäneet omin silmin nähdä näitä aika pelottavia ja vaarallisiakin otuksia ja saada niistä kuvia. Ne liikkuvat enimmin öisin ja hämärissä, niin että niitä ei tietenkään ole kovin helppo kuvata vaikka niiden läheityyteen pääsisikin. Toinen asia sitten on kuinka lähelle niitä edes uskaltaa mennä, karjut ovat todella suuria ja niillä on aivan uskomaton vauhti, kun ne lähtevät liikkeelle. Emakot taas ovat myös todella vaarallisia silloin kun niillä on porsaita mukanaan ja niillä on niitä melkein aina, koske kuulemma voivat saada uudet porsaat kolmasti vuodessa. Olemme kuulleet tarinoita monista koirista, jotka villisiat ovat raadelleet ja vaikka useimmiten ne pakenevat ihmisiä, niin voivat kyllä hyökätä päällekin jos tuntevat olevansa uhattuina, varsinkin emakot puolustaessaan porsaitaan.
Tähän asti olemme jokaisella retkellämme, autolla ajaen juuri ennen hämärää, auringon laskiessa, onnistuneet näkemään jonkun sian, tai kokonaisen laumankin, kaukana pellolla. Vaikka ne ovat käyneet mökkitontillammekin kaivamassa niin että sammaleet ovat pöllynneet, niin emme siellä ole koskaan (onneksi!) joutuneet vastatusten. Viime kesänä onnistuin saamaan pari hämärää kuvaa suuresta uroksesta, joka kyllä häntä pystyssä äkkiä syöksyi metsään huomattuaan minut ja tyttäreni tien reunassa sitä kuvaamassa. Tänä kesänä saimme vielä parempia kuvia, kun olimme myös hieman aikaisemmin illalla liikkeellä.
Ensin muutama kuva viime vuodelta. Iso musta karju joka nautiskeli yksinään viljapellossa. Useimmiten ne liikkuvat pienemmissä tai suuremmissa laumoissa. Hetkisen kuluttua kuvien otosta tämä syöksyi hurjaa vauhtia häntä pystyssä metsään. Näimme myös suuren lauman viime kesänä kun ne pitkänä jonona liikkuivat kaukana viljapellolla,, mutta niistä oli vaikeaa saada kuvia. Jos porsaita on mukana ei niitä näy ollenkaan kun ovat niin matalia että peittyvät viljan tai heinien taa:
Tänä vuonna olimme vielä paljon aikaisempaa onnekkaampia, kun tämä villisikaemakko aivan yllättäen putkahti ojasta esiin automme eteen, emmekä ehtineet edes kunnolla pysäyttää autoa enen kuin perään pyrähtivät porsaat, joita en koskaan ennen ole näin hyvin nähnytkään. Mutta vaikka meillä oli kamerat lähes laukaisuvalmiina mukana, niin etäisyys jäi yllätyksen takia vääräksi ja porjaiden hypellessä sinne tänne, tuli niistä kuvista epätarkkoja.
Kun porsaat olivat kadonneet ojan reunasta alas, menimme perässä ulos autosta katsomaan:
Toinen porsaista oli jo piiloutunut jonnekin, mutta emakko ei tykännyt nähtyään meidät,
häntä nousi heti pystyyn vaaran merkkinä porsaille ja muille ja karjui ja puhisi ja syöksyi kauheaan kiitoon ympyrän muodossa pari kertaa ja sitten pysähtyi tuijottamaan meitä vihaisesti. Todennäköisesti se hurja ravi oli tarkoitettu meidät pelästyttämään ja kyllä se lopulta onnistuikin, niin että katsoimme parhaaksi hypätä takaisin autoon ennen kuin se olisi saanut päähänsä syöksyä ojan reunaa takaisin ylös tielle meidän peräämme. Porsaat sen sijaan pysyivät puskien takana piilossa.
Eräs paikallinen henkilö, joka alussa kertoi meille villisikojen esiintymisistä, vitsaili, että niitä on nykyään niin paljon, että jos yksi sika on ammuttu, niin niitä tullee ainakin 50 hautajaisiin.
Jahtitorneja on pystytetty viime vuosien aikana useille paikoille ja sikoja ammuttu suuria määriä niiden tekemien tuhojen vuoksi. Nehän tallaavat ja syövät viljapeltoja, repivät ihmisten nurmikoita ja kaivavat kasveja ylös sekä pihoilla että juurakoita paljaiksi myös metsässä, niin kuin meidän tontillammekin. Mutta metsästyksestä huolimatta ne lisääntyvät niin paljon, ettei kantaa ole juurikaan saatu vähennettyä. Vaikka itse en metsästyksestä ollenkaan pidä, niin syön kyllä itse villieläinlihaa, ja niinpä mekin olemme ostaneet Ruotsissa eräästä kartanosta mm. villisian lihaa nyt useampia kertoja, ja meistä se on ollut todella herkullista.
Hyvää viikon jatkoa!
toivottaa Rosmariini
Edellisellä kerralla täällä ollessamme eivät vuohet olleet tornin lähellä ja nytkin olimme ensin pettyneitä kun emme koskaan näe siellä vuohien nousevan torniinsa. Mutta tällä kertaa olimmekin onnekkaita sillä äkkiä huomasimmekin, että yksi vuohista olikin tornissa¨. Ehkä se heräsi päiväuniltaan ja kurkki oviaukosta. Maassa olevat vuohet olivat myös melko rohkeita ja tulivat aivan aitaan asti poseeraamaan, ottipa toinen niistä heiniäkin kädestä. Nämä ovat niin hauskan näköisiä luppakorvia, että naurattaa!
Kiertelimme katselemassa ulkorakennuksia ja kauniita istutuksia, mutta ihmisiä emme edelleenkään nähneet muita kuin alussa mainitun ryhmän, mutta he eivät vaikuttaneet mitenkään kiinnostuneilta meidän vaelluksestamme ympäri linnaa ja puistoa. Ruusut olivat jättisuuria ja upeassa kukassa tässä pihan keskusympyrässä.
