Hei ystävät! ...pitkästä aikaa! Kesäloma on kulutettu - no, tai ei kokonaan, mutta se Pohjolan kesäinen osa kuitenkin. Kesä toivottavasti vielä jatkuu, mutta nyt kotipuolessa toistaiseksi, ja hieman enemmän arkisissa merkeissä. Sateisissakin - ainakin täällä Norjassa. Se on tosiasiassa hyvä asia, sillä luonto tuntui aivan nääntyvän sateen puutteesta Ruotsissa mökillä kuin täällä Norjassakin. Tosin täällä oli mökiltä tultuamme paljon vehreämpää kuin Södermanlandin läänissä Ruotsissa, missä ei montaa pisaraa vettä tullut koko heinäkuun aikana. Koivut alkoivat kellastua kovaa vauhtia, ruoho oli kuivaksi auringossa palanut ja kukat ja pensaat käpristyivät kuivuudestaan ja alkoivat pudotella lehtiään.
Ympäristössä oli kulohälytystila ja polttokielto. Se ei kuitenkaan koskenut alla olevaa paikkaa: Skottvångin vanhan kaivoksen paikalla vuosittain poltettavaa hiilimiilua. Sen oli tänä vuonna sytyttänyt paikallisen yhdistyksen puolesta sen eräs "tulisieluista" nimeltään Agda. Se sytytettiin tänä vuonna heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ja purettiin heinäkuun toiseksi viimeisellä. Kuvien otto hetkellä, heinäkuun puolivälissä, se vielä kyti ja sauhusi aika reippaasti, eikä meillä niin ollen vielä ollut toivoa ostaa sieltä niitä erinomaisia grillihiiliä, joita tästä on tuloksena.
Monet heinäkuun upeista, etelämaisen pehmeän lämpimistä illoista olivat ihmeen vapaita hyttysistäkin ja niin oli mukava istua terassilla, lyhdyn valossa, ja vain nauttia kesästä ja luonnosta.
...Mutta hui, mikäs tuo on : marraskuinen halloween-kummitusnaamioko?
- vaiko kuolleen linnun pääkallon pala?
No, eipä ollut kumpikaan, vaan mökin metsästä löytynyt vanhan puunrungon lahonnut ja valkeaksi kuivahtanut palanen. Minä olen puuhullu - pidän puisista huonekaluista ja esineistä, mielellään juuri myös luonnon muovaamina. Tämä löysi paikkansa mökin ulkoseinältä, missä saa riippua aikansa toistenkin ilona
- tai kauhuna!!! ;-)
Jo heinäkuun puolivälissä ajoivat maamiehet mökkimme lähistöllä suurilla leikkuupuimureilla peltonsa. Viikkoa myöhemmin ilmestyivät traktorit vekottimineen, tuloksena valkoisella muovilla päällystettyjä "traktorin munia". Minä kaipaan vanhan ajan heinäseipäitä ja muunlaisia olkien ja heinän kuivatusmuotoja! Ojan reunoissa kasvoi valtavasti sinisenä loistavaa ja rakastamaani "blåeld"iä eli sininen tuli -nimistä rikkaruohoa. Minusta se ansaitsisi paikkansa puutarhassa, niin upea väri siinä on - ihan hyvä kilpailija lavendelille, tästä puuttuu vain tuoksu.
Alla olevalla kärpäsellä (paarmalla?) sen sijaan taisi olla janon sijasta kulttuurinnälkä, kun istahti lehteni päälle jalkojaan hieromaan, vai oliko se löytänyt oman "älsklingsställen" (suosikkipaikkansa) siinä!?
Monet kukat kuivuivat mökillämmekin. Kesävesijohtovedellä ei periaatteessa saa juurikaan kastella, ei varsinkaan kuivuuden sattuessa, mutta pelargonioitani en voinut tappaa janoon. Ja ne kukkivat kiitollisina.
Niistä taas, jotka olin istuttanut kukkapenkkiin, taisi jänis syödä kukat ja nuput parempiin suihinsa, ainakin ne hävisivät aina yön aikana.
Kesäterveisin,
Rosmariini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti