keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Lintuja ja siemeniä

Hei! Olen koko talven syöttänyt lintuja, sekä sorsia että pikkulintuja, ja ruokintapaikalla on vilske käynyt. Linnuista olen tunnistanut seuraavat: Talitiainen, sinitiainen, töyhtötiainen, hömötiainen (2), pyrstötiainen (veikeän näköinen: valkoinen pää ja vatsa ja hyvin pitkä pyrstö), varpunen, virhervarpunen, keltasirkku, punatulkku, pähkinänakkeli (1), hippiäinen, hemppo, punarinta (1), mustarastas (3), räkättirastas (1) ja käpytikka (1), harakka. Ne linnut joilla ei ole numeroa jäljessään ovat esiintyneet suurempina parvina, tai ainakin useina yksilöinä kerralla.



On siinä ollut katselemista. Siemeniä eri muodoissa on kannettu kotiin kaupasta useampia kiloja, lisäksi olen syöttänyt rastaita ja punarintaa pakasteesta löytyneillä marjoilla, pienillä banaanin ja omenanpalasilla sekä pilkotuilla viinirypäleillä. Loput herkut, jotka eivät niiden halukkaisiin nokkiin ole kadonneet, ovat sitten harakat lopuksi poimineet. Harakoita on kyllä minusta liiaksikin naapuristossa. Varsinkin keski- ja loppukesällä sen huomaa, kun morellit häviävät jo raakoina puusta ja samoin häviävät mansikatkin, siinä vaiheessa kun harakat ovat saaneet poikasensa, jotka tietysti huutavat nälkäänsä kurkku suorana.


Mutta nyt on kevät alkamassa ja viherpeukaloa on alkanut kutiamaan. Ensimmäiset siemenet on ostettu - ei linnuille, vaikka Toikan lasilintu ja oma savinen kyyhkyseni tässä kuikistelevatkin!



Siis HUIS, linnut, nämä siemenet ovat minulle ja multaan pantavaksi. Tomaatteja kahdessa muodossa: kirsikkatomaatteja ja pensastomaatteja. Molemmat runsassatoisia ja itsekasvatettuina ja auringossa kypsyneinä maistuvat maailman parhailta! Mutta on pakko odottaa pääsiäisen yli ennen kuin voin laittaa ne itämään, sillä yhdenkin päivän liikaa kuivahtaminen, kotoa poissa ollessamme, voi olla tuhoisaa pienille taimille. Täytyy siis odottaa että kotiudumme pieneltä pääsiäismatkaltamme, ennen kuin kylvän siemenet purkkeihin itämään! Mutta vesi tulee jo kielelle kesää ja tomaatteja ajatellessa. Varmaan tulee vielä hankittua muitakin siemeniä kylvettäväksi - ja kohta kun lumet alkavat häviämään metsistä ja ilmat lämpiävät niin että hyönteisiäkin alkaa leijailemaan, niin linnut saavat taas pärjätä "omin nokkinensa" (vai tekevätkö ne sitä nytkin - omalla nokallaanhan ne...???!!).

2 kommenttia:

  1. Kiva kun piipahdit blogissani tulin vastavierailulle. Minäkin pidän kovasti eläimistä kuten sen blogissani huomasit. Kohta kesän tullessa vaan lähtevät metsään ja siellä vaikea niitä kuvata, kesällä on kukkia ja kasveja mitä sitten kuvaan.

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo itse tekemäsi kyyhky!

    VastaaPoista