Liian vähän aikaa! - Too little time!

Hello,
This time no English translation - I have too little time! You can instead look the pictures of some clothes I last year sew to my dauhter. You can also admire those 4 Amaryllis flowers which I have brought up from seeds and which now suddenly, to my astonishment and cheer, after 3 years have started to bloom!

Hei lukijani,

onpa aikaa taas kulunut viime kirjoituksestani. Aika rientää - vai riennämmekö me! Onko niin, että meillä nykyajan ihmisillä on aina kiire jostakin jonnekin, pitää tehdä sitä, tuota ja tätä ja ehtiä monta asiaa, olemme aina myöhässä ja aina kiirehtimässä tai touhuamassa jotakin, niin ettemme ehdi nauttia hetkestä, hiljaisuudesta, tekemättömyydestä, äänettömyydestä, ajasta? Minä olen itse itsestäni todennut, että minulla pitäisi olla 32 tuntia vuorokaudessa aikaa, jotta ehtisin tehdä edes puolet siitä mitä haluaisin ja olen ajatellut. Olen myös aina enemmän tai vähemmän myöhässä, tai sitten on jätettävä jotain käsistä, jotta ehtii jotain muuta ehkä tärkeämpää. Mahdollisesti iälläkin alkaa olla vaikutusta asiaan. Nuorempana tuntui olevan aina enmmän aikaa ja ehti paljon enemmän asioita, oli enemmän energiaa toteuttaa ja tehdä kaikkea. Silloin jopa ompelin paljon vaatteita takkeja myöten itselleni, nyt en saa paljoakaan aikaiseksi, ainakaan itselleni.

Viime vuonna kuitenkin innostuin, ja ihme kyllä ehdinkin, ompelemaan jonkin verran tyttärelleni ja se onkin helpompaa ja hauskempaa, kun on "elävä mallinukke", jonka päälle vaatteita voi tarpeen tullen aina sovittaa. Itselle se on paljon vaikeampaa. Sitä paitsi olen huono ostamaan kaavoja ja valmiita malleja. Olen sellainen "tee se itse"-ihminen, niin että suunnittelen aina kaiken alusta asti itse, ja sitten käytän vanhoja vaatteita mittoina uusiin vaatteisiin. Se on kyllä vähän vaikeampaa, mutta tuskin uudet kaavat ja mitatkaan aina menevät nappiin, sitä kun on vuosien varrella tullut kaikenlaisia ylimääräisiä kurveja ja makkaroita, joita ei valmiista kaavoista löydy! Kaavoja olisi siis joka tapauksessa muuteltava itselle sopiviksi. Tässä vähän kuvia ompelusteni tuloksista:

Tämän tunikan pellavasta suunnitteli tyttäreni oikeastaan itse värejä myöten. Yhdessä sitten keksimme käyttää eläviä mansikan lehtiä ja tekstiiliväriä, joilla painoimme lehtikuviot kankaaseen. Tunika on jo pesty useita kertoja ja painetut lehtikuviot, samoin kuin nauha ja pitsikin ovat hyvin pysyneet haalistumatta ja väriä päästämättä kankaassa. Tämä on sellainen vaate jota ei taatusti tule toista samanlaista vastaan!

Tyttäreni teki Pariisin matkan viime keväänä ja tämä reipas puolihame tehtiin tyttären matkaa varten - ja tietenkin Ranskan väreissä. Se on helppoa ja reilua pesunkestävää puuvillaa ja raikkaan näköinen sinisten, punaisten tai valkoisten toppien kanssa. Olisi kyllä kaivannut silitystä ennen tämän kuvan ottoa, samoin kuin tuo edellinen tunika!!

Tämä yksinkertainen juhlaleninki tehtiin tyttären joulujuhliin. Ainoana koristeenaan irroitettava ruusuke toisella olkapäällä. Lisäkoristeena ja pisteenä I:n päällä on ikivanha kultakoristeinen pieni nappi.

Viime kesäksi ompelin tyttärelle alla näkyvän hellemekon ohuesta valkaisemattomasta puuvillasta ja virkkasin siihen yläosan ja hauskat taskut. Mekon malli ja pitsin ruusukuvio tietysti taas omasta päästä sommiteltu, samoin ruusut ja muoto taskuihin. Rinnan edessä kolme laskosta molemmin puolin väljyyttä antamaan. Tätä voi käyttää myös värillisten toppien kanssa mekon alla, silloin pitsin kuvio tulee vielä selvemmin esiin, niin kauan kuin iho ei ole vielä kauniisti ruskettunut mekon alla...! Alimmaisena vielä lähikuva yläosan pitsistä.

Olen huomannut, että lähes jokaiseen blogi-kirjoitukseeni olen kerännyt jotain kukka- tai luontoaiheitakin. En voi olla tekemättä sitä tälläkään kertaa - olen niin otettu, ihmeissäni ja ihastuksissani. 3 vuotta sitten jouluna ostin amarylliksen, kauniin ja punaisen. Se jostain ihmeellisestä syystä teki yhteen kukkaansa pyöreän siemenkovan. Säästin sen, ja kun se oli hieman alkanut kuivahtaa kylvin siinä olleet siemenet ruukkuun. osa niistä iti ja sain 5 pientä tainta. Ne alkoivat hyvin kasvaa, mutta jossain vaiheessa yksi surkastui. Neljä muuta ovat jatkaneet kasvuaan samassa ruukussa. Ne ovat olleet samalla länsipuolen ikkunalla paikallaan kesät ja talvet ja aika ajoin niistä on joku lehti kuivunut pois, mutta uusia on tullut jatkuvasti. Vain saamattomuuttani en ole tullut niitä erotettua omiin ruukkuihinsa, mutta olin ajatellut tehdä sen tänä kesänä kun huomasin että ne alkoivat työntää ylös tavallista paksumpia ja komeampia lehtiä. Otin sen jo esille sitä varten, kun yllätyksekseni huomasin, että yhdessä oli lehtien keskellä vana ja nuppu sen päässä. Sitten muutaman päivän kuluttua huomasin jo toisenkin nuppuvarren toisesta sipulista. Nyt amaryllisruukku on ollut olohuoneen pöydällä jo yli viikon ja ensimmäinen kukka on upeasti auennut. Siinä on kolme suurta hienoa kelloa. Toinen nuppu pullistuu pullistumistaan ja luulen että siitä aukeaa vielä useampia kukkia. Ja nyt päivä pari sitten huomasin, että aivan juuresta kolmannesta kasvista on myös tulossa kukkavarsi. Sekin on parissa päivässä kasvanut korkeutta monta senttiä. Upeat kasvit, jotka tuottavat nyt paljon iloa. En olisi ikipäivänä uskonut, että milloinkaan saan ihailla niin hienoja kukkia siemenistä, jotka panin multaan n. 3 vuotta sitten. Uusi haaste sitten onkin saada nämä kasvit kehittämään seuraavia nuppuja joulun aikaan, nythän nämä tulivat vähän väärään vuoden aikaan, kun olemme tottuneet näkemään amarylliksen tavallisesti kukassa jouluna!







Kuulemisiin! Terveisin, Rosmariini.